Nimeni on Mikko Valtonen. Synnyin vuonna 1986 reilu viikon Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen. Lapsuuteni ja nuoruuteni elin ja vietin 8000 asukkaan Turengissa. Urheilu oli intohimoni: pelasin kesät jalkapalloa ja talvet salibandyä. Yläasteella aloin rämpyttämään kitaraa ja perustimme kavereiden kanssa bändin Incredible Mama.  Aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran 9.-luokalla. Tästä alkoi myös hiljattainen kehitys ajatella elämää omaa napaa, salibandyä ja snickers-patukoita laajemmin. Maapallo oli minulle edelleen itsestäänselvyys.

2016-09-17-18-04-19

Kuva 1. Minä 1-vuotiaana, vuonna 1987

Elettiin vuotta 2006. Olin juuri nähnyt Al Goren dokumenttielokuvan Epämiellyttävä totuus ilmaston lämpenemisestä. Tunnetilani oli järkyttynyt, vaikuttunut ja valmiina toimimaan. Enhän missään nimessä haluaisi olla tuhoamassa elämän perusedellytyksiä planeetallamme! Olin aiemmin samana vuonna aloittanut kasvatustieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Syynä valita juuri kasvatustiede oli se, että uskoin kasvatukseen prosessina, jolla voidaan muuttaa maailmaa paremmaksi.

2016-09-17-18-04-28

Kuva 2. Minä 18-vuotiaana, vuonna 2004, kaksi vuotta ennen ilmastoheräämistä

Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä eletään vuotta 2016. Ilmastoheräämisestäni on 10 vuotta. Mitä on sitten tapahtunut elämässäni? Olen pyrkinyt tuona aikana opettelemaan kohtuullista tapaa elää maapallolla. Olen tuntenut iloa ja surua: sekä tyytyväisyyttä, ylpeyttä ja voimakkuutta oppiessani askel kerrallaan valitsemaan viisaammin että ahdistusta, suuttumusta ja stressiä, erityisesti kohdatessani apaattista passiivisuutta toimia ja kohtuuttoman elämäntavan ihannointia. Matkalla olen myös itse ollut ajoittain passiivinen ja ihannoinut kohtuuttomuutta; olen tavallinen ihminen, en kuvittele olevani moraalisesti kenenkään yläpuolella. Olen kuitenkin ihminen, joka haluaa oppia. Olen myös rohkaistunut rikkomaan ilmastohiljaisuutta, tulemaan vakaumukseni kanssa ulos kaapista.

mikko

Kuva 3. Minä vuonna 2014, kaksi vuotta ennen oivallusta ilmastotyöstä elämäntehtävänä

Tietoisuustaitoja opettelemalla olen oppinut paljon omien tunteiden kohtaamisesta ja niihin suhtautumisesta. Tämä on jälkikäteen arvioituna todella keskeinen asia, jotta prosessi voisi olla sisäisesti kestävä. Minulta on kestänyt 10 vuotta oppia vaikuttamaan ilmastonmuutokseen jostain muusta tunnetilasta kuin ahdistuksesta käsin. Nyt pystyn toimimaan ja vaikuttamaan myös myönteisistä tunnetiloista kuten ilosta, rakkaudesta ja välittämisestä käsin. Mietiskely on ollut hyvä harrastus.

Laskin oman hiilijalanjälkeni perustuen varsin tarkkoihin lukuihin omasta kuluttamisesta välillä tammi-elokuu kuluvana vuonna 2016. Vertailuarvoksi laskin myös hypoteettisen hiilijalanjälkeni, jossa arvioin miten eläisin ellen tietäisi tai välittäisi asiasta. Johtopäätös: olen jo onnistunut puolittamaan hiilijalanjälkeni, se on nyt 4900kg CO2e yli 10 000kg CO2e sijasta. Jipii, hyvä minä! Kohtuullinen ja kestävä kuormitus olisi 2300kg per maapallon asukas. Elän siis tällä hetkellä kahden maapallon taktiikalla siinä missä keskivertosuomalainen elää 4,3 maapallon taktiikalla. Täten lupaankin puolittaa oman hiilijalanjälkeni vielä toistamiseen. Matka jatkuu.

Lupaan pienentää oman hiilijalanjälkeni yhden maapallon (=2300kg CO2e) kokoiseksi seuraavan yhdeksän vuoden aikana eli vuoteen 2025 mennessä. Tämä tavoitteen saavuttamiseksi ”selvitän asumiseni ja energiankäyttöni, liikkumiseni, ruokailu- ja kulutustottumuksieni, käyttämieni laitteitten ja palveluitten aiheuttaman hiilijalanjäljen ja teen niiden suhteen vähäpäästöisempiä valintoja” (ilmastolupaus.fi). Mitä tärkeintä, olen viimein löytänyt myös rohkeutta jakaa näitä kokemuksiani kohtuullisemmista valinnoista ihmisille ympärilläni ja tukeutua muihin ihmisiin omalla matkallani. Teen tämän kaiken rakkaudesta ihmiskuntaa ja erityisesti kasvamassa olevia lapsiamme kohtaan, joiden tulevaisuus ja turvallisuus on kohtuuttoman elämänmuotomme vuoksi hyvin vakavasti uhattuna. Voivottelun aika on osaltani ohi, minun on aika toimia.

Oletko kuullut jo skarppauksesta? Se on elämäntapani nimi. Tarkoituksena skarppaamisessani on ryhdistäytyä aina kun saan ja löydän tietoa omasta kohtuuttomuudestani. Skarppaus on vähähiilinen elämäntapa siinä, missä kielellinen inspiraationsa karppaus on vähähiilihydraattinen ruokavalio (karppaus ei liity ilmastomyönteisiin strategioihini millään tavalla). Miten minun sitten tulee skarpata, jotta pääsen tavoitteeseeni elämästä yhden maapallon taktiikalla?

Oman hiilijalanjäljen analysoituani huomasin, että minun tulee skarpata jatkossa erityisesti asumiseeni (2000kg) sekä tavaroiden ja palveluiden kuluttamiseeni (2000kg) liittyen. Nämä muodostavat tällä hetkellä 80% hiilijalanjäljestäni. Ruokailu- ja liikennetottumukseni (500kg + 500kg = 1000kg) ovat jo kunniallisesti yhden maapallon tasolla. Suurimmat muutokseni olenkin tähän mennessä tehnyt ruoka- ja matkustusvalinnoissani, niistä tarkemmin tulevissa kirjoituksissa. Yleisesti ottaen olen saavuttanut kahdella osa-alueella neljästä tavoitetason. Tämä on kannustavaa huomata! Vaikka skarpattavaa on edelleen reilusti, uskon, että yhden maapallon tavoite saattaisi olla parhaassa tapauksessa mahdollista saavuttaa jo ensi vuonna 2017. Ilmastosuukkoja odotettavissa, pysykää taajuudella.

Haluan kiittää sinua. Sinä ja minä olemme tärkeä osa ratkaisua elämän perusedellytysten turvaamiseksi. Kiitos kaikesta siitä, mitä olet jo päättänyt tehdä oman elämäntapasi kohtuullistamiseksi. Joka kerta kun valitset jotain ympäristökohtuullista, olen kiitollinen sinulle. Suojelemme näillä valinnoilla lastemme tulevaisuutta, koko lajimme säilymistä. Ympäristönsuojelu on minulle lastensuojelua, ympäristöystävällisyys lapsiystävällisyyttä, vihreys ihonvärisyyttä. Toivon sinulle hyvinvointia ja terveyttä; mielekästä elämää, jossa on kohtuullisia nautintoja; vapautta kärsimyksistäsi ja mielenrauhaa. Tunnen myötätuntoa oman elämäntavan kohtuullistamiseen mahdollisesti liittyvää kipuasi kohtaan – minulla se on ollut omalla polullani vahvasti läsnä, eikä kaikki ole aina ollut todellakaan helppoa. Arvostan kuitenkin valtavasti, jos valitset kohdata tämän tuskan, etkä juokse sitä pakoon. Respect.

Valitsemmeko olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Sitä miten muut elävät, ei seuraa se miten sinun ja minun pitää elää. Jos läheisesi käyttäytyvät huolettomasti ja kohtuuttomasti, sinun ei tarvitse. Sinä teet elämäsi valinnat, kukaan muu ei voi niitä tehdä. Sinun valintasi vaikuttavat muihin: voit lannistaa tai kannustaa niillä kohtuulliseen elämäntapaan pyrkiviä ihmisiä. Sinulla on siis valtaa, vaikka saatat välillä kokea ja tuntea voimattomuutta. Muista, että tätä kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, voimme oppia yhdessä ja tukea toisiamme. Minä tarvitsen sinua tässä.

Tekisitkö sinäkin ilmastolupauksen ja puolittaisit hiilijalanjälkesi seuraavan kymmenen vuoden aikana? ❤

Lähteet:

ilmastolupaus.fi
ilmastodieetti.fi


 

My name is Mikko Valtonen. I was born in 1986, a week after Chernobyl nuclear disaster. My childhood and youth happened in Turenki which is a small place with 8000 inhabitants in South Finland. Sports were my passion those days: I played soccer during summers and floorball during winters. In junior high school, I started playing guitar and we decided with my friends to form a band, Incredible Mama. My first dating happened in 9th grade. At the same time, I started my slow development to see life beyond my own self-interest, more widely than just playing floorball and eating Snickers. There is no doubt: I was taking Earth for granted those days.

2016-09-17-18-04-19

Picture 1. One-year-old me, year 1987

The year was 2006. I had just seen Al Gore’s ”An Inconvenient Truth” about global warming. My mood was shocked, upset and ready for action. I mean, it was clear I would never want to be part of destroying the basic necessities of life on Earth! Earlier that year, I had just started studying education in the University of Jyväskylä. The reason why I chose education was my belief that education is a process that can be used to make the world better place.

2016-09-17-18-04-28

Picture 2. 18-year old me, year 2004, two years before climate awakening

When I am writing this text now, we are currently living the year 2016. It has been ten years since my climate awakening. So what has happened in my life after that? I have been practising moderate and reasonable way to live here on Earth. I have felt a lot of joy and a lot of grief: both satisfaction, pride and being strong as I have learned step by step to choose more climate wisely and anxiety, anger and stress, especially when confronting apathic passivity to act and the idealisation of excessive lifestyle. On my journey I have also been passive myself from time to time and glorified excessities; after all, I am just a regular human being and definitely not a morally superior one. However, I am a person willing to learn. I have also found a courage to break the climate silence: it is time to come out of the closet with my commitment.

mikko

Kuva 3. This is me in year 2014, two years before the insight that climate work is my life mission

I have learned a lot when it comes to encountering my emotions through learning some consciousness skills. When looking backwards, this has truly been a very essential thing in regards to the inner sustainability of learning process to more sustainable life. It took me ten years to learn how to influence on climate change from any another mood than anxiety. Today, I am able to act and influence on it also from positive moods such as joy, love and caring. Contemplation has been a good hobby for me.

I calculated my carbon footprint for year 2016. In comparison, I also calculated a hypothetic footprint in which I evaluated how would I live if I didn’t know or care about it. Conclusion: I have already managed to halve my carbon footprint, it is now 4,6 tonnes of CO2e instead of being over 10 tonnes (hypothetic footprint which is also the Finnish average). Wohoo, way to go me! A moderate and sustainable load today would be about 2,3 tonnes per inhabitant of Earth. Therefore, my current lifestyle is the size of two Earths where average Finn lives with the tactic of more than four Earths. Hence, I promise to halve my carbon footprint again. The journey towards life size of one Earth continues.

I promise to reduce my carbon footprint into the size of one Earth (= 2,3 tonnes CO2e) during next nine years, in other words, until 2025. To achieve this goal ”I will pay attention to the climate footprint of my energy use, travelling, eating and consumption habits, electronic devices and household appliances. I will make low-carbon choices wherever possible” (climatepledge.global). The most importantly, I have finally found courage to share these experiences on moderate and reasonable choices to the people around me and be supported by other people in my journey. I am doing this from my love to humankind and especially all of those children growing up whose future and security are severely threatened because of our current excessive lifestyle. The time of moaning is over for me, it is my time to act.

What should I do to achieve this target of transforming my life into the size of one Earth? After analyzing my carbon footprint, I realized that I need to reduce especially the footprint of my housing (1,5 tonnes) and my consumption of goods and services (2,1 tonnes). These combined consist 80% of my carbon footprint. My eating and travelling habits (0,5 tonnes + 0,5 tonnes) are already honorably in one Earth level. Indeed, the biggest changes that I’ve done so far have been precisely in these areas. Generally speaking I have already achieved two out of four. This is encouraging to notice! Even though there is still lot to do and learn, I believe in the best case one Earth life might be possible to reach already during year 2017. While waiting for more climate kisses, stay tuned.

I wanna thank you. You and me are important part of solution to secure the basic necessities of life. Thank you for everything you have already decided to do to make your life more moderate and reasonable. Every time you choose something climate safe, I am grateful to you. With these choices we protect the future of our children and the survival of our human species. Environmental protection is really child protection for me, environmental friendliness child friendliness, being green being every color of skin there is. I wish you well-being and health; meaningful life with moderate pleasures; freedom from suffering and peace of mind. I feel compassion towards all the pain that might be involved into moderating your lifestyle – for me, it has been strongly present in the path and definitely not always easy at all. However, I respect enourmously if you choose to confront this pain instead of running away from it. Respect.

Do we choose to be part of the solution or part of the problem? The fact how other live doesn’t determine how me and you should live. If your close ones do act carefree and excessively, you do not have to. You make your life decisions, no one else can do that. Your decisions effect other people: you have the power to discourage or encourage the people heading for sustainable life. You have that power even if you might experience and feel powerless from time to time. Remember that you don’t have to do everything alone, we can learn together and support each other. I need you with this.

Would you consider doing a climate pledge and halving your carbon footprint in next ten years too? ❤

Sources:

climatepledge.global
ilmastodieetti.fi (best and most detailed Finnish carbon footprint calculator)
http://climateneutralnow.org/Pages/footprintcalculator.aspx