Motiiveissa matkustaa kauas ei yleisesti ottaen ole mielestäni mitään väärää. Minulle itselleni matkailu on ollut tapa toteuttaa elämäni arvoja, joita ovat esimerkiksi seikkailullisuus, rohkeus, itsensä ylittäminen, maailman tutkiminen tai tutustuminen erilaisiin kulttuureihin. Syyt ovat siis aika viattomia. Matkailu on myös tuottanut minulle voimakkaita elämyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Ymmärrän omakohtaisesti, miksi ihannoimme kaukomatkailua ja kannustamme toisiamme siihen usein hyvinkin voimakkaasti.

Matkustin vuonna 2010 Kanadaan, Reginaan vaihto-opiskelemaan. Tuo kevät oli unohtumaton, yksi elämäni voimakkaimmista ja tärkeimmistä kokemuksista. Myönteisten tunteiden ohella koin samalla voimakasta huolta matkani ilmastovaikutuksista (yht. 4700kg CO2e eli noin ”kaksi maapalloa”, kun yhden ihmisen kestävä jalanjälki 2500kg CO2e = yksi maapallo). Kanadassa ollessani tein vielä muutaman kaverini kanssa matkan Vancouveriin, Seattleen ja Kalliovuorille laskettelemaan (näiden matkojen ilmastovaikutus yhteensä 800kg). Hienoa oli. Vuotta myöhemmin kesällä 2011 matkustin lisäksi kesken jääneen vaihtoromanssin perässä Brasiliaan, Porto Alegreen viideksi viikoksi tapaamaan brasialais-japanilaista Adrianaa, ihmistä jota minulla oli valtava ikävä (ilmastovaikutus yhteensä 5 900kg CO2e). Olin aiemman vuoden käynyt voimakasta sisäistä kamppailua siitä, voinko oikeuttaa itselleni matkan Brasiliaan. Päätin lopulta valita matkustaa. Matkustamiseni näyttäisi siis lisäävän matkustamistani.

Käänne: Brasilian jälkeen en ole lentokoneeseen jalallani astunut. Onko minusta tullut siis onneton? Totta puhuen elämäni ei ole tuntunut tämän jälkeen yhtään huonommalta tai ankeammalta. Tuntuu pikemminkin erittäin hyvältä elää linjassa omien arvojensa kanssa ja olla tuottamatta kohtuutonta vahinkoa omien unelmiensa sekä nautintojensa kustannuksella. Voisi siis sanoa, että elämä lentämisen jälkeen on ollut parempaa! En ole ehkä koskaan ennen ollut näin onnellinen.

On tärkeää saada tavoitella omia unelmia, mutta voimmeko tavoitella niitä muiden kustannuksella? Onko meillä oikeus nautintoihin, jotka vahingoittavat lastemme tulevaisuutta? Onko meillä oikeus halpoihin lentoihin, jotka johtavat yhteisten ilmastovaikutustensa kautta tuottamaan kuumuuden, tautien ja kuivuuden kautta toisen ihmisen kuoleman? Epämiellyttävä totuus kaukomatkailusta on sen aiheuttama kohtuuton vahinko ihmisille ja ympäristölle. Jos nyt päättäisin lomalentää Kanadaan tai Brasiliaan uudestaan, tämä tekisi tyhjäksi kaiken mitä olen kymmenessä vuodessa lukuisilla elämänmuutoksilla onnistunut skarppaamaan (ks. http://bit.ly/2eBlMs4): kahden maapallon kokoinen hiilijalanjälkeni (4600kg CO2e) tuplaantuisi takaisin neljän maapallon tasolle (10 000kg CO2e). Tästä olen kymmenen vuotta sitten lähtenyt pitkäjänteisesti kohtuullistamaan. Siis vain yhdellä lennolla kaikki työ tyhjäksi!

Kuten aiemmin sanoin, matkailemisen motiiveissa ei mielestäni ole varsinaisesti mitään väärää. Päinvastoin, samaistun matkustamisen syihin ja ymmärrän ne hyvin. Olennaista on nähdäkseni miten näitä itsessään viattomia motiiveja voisi toteuttaa jatkossa vähemmän vahingollisilla tavoilla? Me kaikki haluamme toisinaan arkeemme vaihtelua ja juhlaa, ei siinä mitään väärää ole. On kuitenkin monia tapoja toteuttaa tämä vaihtelu. Mitkä juuri sinun motiivisi ovat matkustaa? Keksitkö vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa näitä motiiveja? Mitä parempia nautintoja voisimme löytää vanhojen kohtuuttomien tilalle? Miten minulle hyvästä nautinnosta voisi tulla uusien toteuttamistapojen avulla kaikille hyvää nautintoa? Miten elämä voisi olla ihanaa yhden maapallon rajoissa?

Vuoden 2011 jälkeen olen käynyt ulkomailla kahdesti. Tein vuonna 2012 isäni Matin kanssa roadtripin Lofooteille Norjaan ja vuonna 2015 teimme silloisen avokumppanini Katin kanssa pyöräretken Turusta Tukholmaan. Kaikista eniten olen tehnyt kuitenkin kotimaan matkoja retkeilemällä upeassa maassa nimeltä Suomi. Kiehtova kohde, suosittelen! Retkeilyharrastukseni on syntynyt juuri strategiana toteuttaa matkustamisen motiivejani, kuten seikkailullisuutta, itsensä ylittämistä, rohkeutta ja uteliasta maailman tutkimista, ilman kohtuuttomia määriä päästöjä. Retkeilystä olen löytänyt uuden kaukomatkailua paremman nautinnon toteuttaa unelmiani. Pyöräretkeily saaristossa ja Saimaan rannoilla on laajentunut vaelluksiin Kolilla ja Hammastunturin erämaassa sekä uusimpana melontaharrastukseen, retkiin veden pinnalla.

turun-saaristo-2014

Pyöräretkellä Turun saaristossa 07/2014

hammastunturi-2015

Hammastunturin erämaassa 09/2015

Hyvä uutinen on se, että matkailua ei siis tarvitse lopettaa, vaan voimme uudelleen määritellä sen. Voin myös ylittää itseni jännittävällä tavalla Brasiliaan matkustamisen sijasta vaikkapa harrastamalla improvisaatioteatteria, tuoda elämääni lisää seikkailullisuutta Intiaan matkustamisen sijasta vaikkapa flirttailemalla (=sosiaalisen seikkailun muoto) enemmän, tutustua uusiin kulttuureihin Australiaan matkustamisen sijasta vaikkapa kotikansainvälistymällä eli ystävystymällä ja tutustumalla täällä jo asuviin ulkosuomalaisiin keskuudessamme. He kaipaavat muutenkin kantasuomalaisia kontakteja kotiutuakseen. Tapoja on lukemattomia ja vain sinä tiedät, mitkä tavat voisivat olla juuri sinulle kiehtovia vaihtoehtoja kaukomatkustamiselle.

New York. Adu Dhabi. Pariisi. Bryssel. Lontoo. Los Angeles. Sri Lanka. Kenia. Ruotsi. Thaimaa. Italia. Meksiko. Tässä ne monesti iloisesti ja innoissaan jaetut matkakohteet, joista olen sosiaalisissa tilanteissa kuullut viimeisen kymmenen päivän aikana. Aika lailla kerran päivässä siis. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten vapaa-ajanmatkat ulkomaille ovat tuplaantuneet: vuonna 2005 teimme yhteensä 3,1 miljoonaa ulkomaanmatkaa kun vuonna 2015 luku oli 6,2 miljoonaa. Mistä tämä johtuu? Väitän, että yhtenä kiihdyttävänä syynä on yksinkertaisesti se tosiasia, että matkustaminen on kulttuurissamme tänä päivänä erittäin ihannoitua ja siihen on syntynyt voimakas vertaiskannustamisen kulttuuri.

Oletko huomannut että meistä kiinnostutaan yleensä välittömästi kun kerromme olevamme matkustamassa ulkomaille? Aplodit raikuvat keskuudessamme, kun toteutamme unelmiamme. Ei ihme, että lentämisestä ja kaukomatkailusta voi tulla jopa addiktio, joka hallitsee elämäämme. Kaukomatkailusta on tullut niin arvostettua, että siitä on tullut mielessämme synonyymi matkustamiselle, emmekä enää välttämättä miellä esimerkiksi kotimaan matkojamme matkustamisena. Edesmennyt isoäitini Kerttu Valtonen kirjoitti muistelmissaan monisanaisesti matkustaneensa miehensä Uskon kanssa kerran Uudestakaupungista Jyväskylään. Tämä oli ollut heille hyvin unohtumaton matka.

Filosofi John Locke nosti 1600-luvulla mielihyvän tyydyttämisen onnellisuuden kriteeriksi. Ajatuksesta on tullut suosittu. Lockelainen liberalismi ajatteli mielihyvän tyydyttämisen olevan kuitenkin moraalisessa yhteydessä muiden hyvinvointiin: toisten oikeuksia ei saanut loukata ja onnellisuutta ei saanut tavoitella toisten onnettomuuden kustannuksella. Voiko minulla olla siis oikeutta unelmiin, jotka vaarantavat muiden ihmisten hyvinvoinnin? Toivoisin, että oppisimme toteuttamaan unelmiamme tavoilla, jotka eivät vahingoita muita. Emme ehkä ole täysin ymmärtäneet, kuinka vakavia seurauksia kaukomatkailulla voi olla. Tiesitkö esimerkiksi, että ilmastonmuutokseen kuolee vuosittain arviolta 400 000 ihmistä? Nämä ilmastokuolemat ovat 0,7% maailman kaikista kuolemista! Tämä on verrattavissa esimerkiksi passiivisen tupakoinnin aiheuttamiin kuolemiin, joita on maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan 600 000 vuodessa. Molemmissa tapauksissa vaarallisten tottumusten uhreina ovat usein siihen täysin syyttömät tavalliset ihmiset. Kääk. Yhden yön unet menettäneenä voin kertoa, että en minäkään vielä kuukausi sitten tätä tiennyt. Ilmastopäästöillämme on siis erittäin kamalia seurauksia maailmassa, jossa tänään elämme. Ilmastonmuutoksessa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Tuntuuko sinusta nyt että syyllistän sinua? Oletan meistä ihmisistä yleisesti ottaen hyvää. En usko, että haluamme vaarantaa lastemme turvallisen tulevaisuuden tai riistää ihmisten henkiä nautintojemme kustannuksella. Tiedon jakamisen tarkoituksena ei ole syyttää, pelotella tai shokeerata sinua lukijana, vaan vahvistaa yleistietämystämme valintojemme konkreettisista seurauksista. Kun tiedämme seuraukset, meillä on mahdollisuus tehdä paremmin harkittuja valintoja. Luotan harkintakykyysi tehdä hyviä valintoja.

Onko elämäntavassamme toista sellaista aluetta, jossa kohtuuttomuus ja kestämättömyys kiihtyvät yhtä voimakkaasti kuin suhteessamme matkailuun? Itse en keksi vastaavaa. Mitään nykyistä kohtuuttomuuttamme emme mielestäni ihannoi yhtä voimakkaasti: saatamme pitää lihansyönnistä ja maitotuotteista, mutta emme varsinaisesti hehkuta niitä valintoina; saatamme kuluttaa liikaa, mutta emme kerro vertaissuhteissa nurkkiimme kertyneen roinan olevan elämämme täyttymys. Uskon, että voisimme tehdä kestävästä matkailusta kulttuurisesti arvostettua ja toteuttaa kohtuullisemmin omia unelmiamme. Itse asiassa emme voi jatkaa kohtuuttomuuden kiimaista kiihdyttämistä. Voisitko sinä kuvitella kannustavasi vertaisiasi matkustamaan jatkossa kohtuullisemmin sen sijaan että kannustamme toistemme yhä jatkuvasti kiihtyvää kaukomatkailua? Matkailua ei tarvitse lopettaa, mutta tapojamme matkustaa on välttämätöntä uudelleen arvioida. Kansakuntana meidän täytyy alkaa matkustaa vähemmän sen sijaan että matkustamme jatkuvasti enemmän. Kuten matkustamisen jatkuva lisääntyminen, myös tämä muutos tapahtuu yksittäisten valintojen ketjuvaikutuksena. Tärkeintä olisi mielestäni saada yhdessä kohtuuttoman kaukomatkailun kulttuuri kääntymään esimerkiksi lähimatkailun ja pintamatkustamisen suosimiseen. Sinä voit olla yksi tärkeä osa tätä muutosta.

Hyvän tekeminen riittää myös suhteessa matkustamiseen: sinun ei edelleenkään tarvitse olla täydellinen tehdäksesi hyvää lastemme huomisen puolesta (http://bit.ly/2dZftMf). Jos olet päättänyt matkustaa, voit harkita erilaisia erittäin merkittäviä tapoja pienentää matkojesi ilmastovaikutuksia. Haluaisitko tehdä matkoistasi itsellesi hyvän sijasta kaikille hyvän? Jos suunnittelet vaikkapa aurinkomatkaa Meksikoon (2,2 maapalloa = 5400kg CO2e), voisitko harkita matkustavasi lähemmäksi esimerkiksi Espanjan aurinkorannoille (0,6 maapalloa = 1500kg CO2e)? Jos suunnittelet lentomatkaa Lontooseen (0,4 maapalloa = 900kg CO2e), voisitko kuvitella harkita matkustavasi sinne laivalla ja junalla/bussilla (0,05-0,1 maapalloa riippuen matkareitistä = 200-400kg CO2e)? Pintateitse matkustaa melkein mihin tahansa Euroopassa kahdessa vuorokaudessa – tämä voisi olla mielenkiintoinen seikkailu sinulle seikkailumatkustaja! Jos matkustat usean kerran vuodessa, voisitko kuvitella vähentäväsi matkailuasi? Voisitko kokeilla joka toisen ulkomaanmatkan korvaamista kotimaan matkalla? Olisiko matkailusta mahdollista pitää toisinaan sapattivuotta? Kaikki nämä ovat merkittäviä tapoja kohtuullistaa omaa matkailukäyttäytymistä ja tehdä hyvää.

Haluan kiittää ihmisryhmää, jota ei oikeastaan koskaan kiitetä. Kiitos kaikille teille, jotka olette valinneet olla kaukomatkustamatta. Kiitos teille, jotka matkustatte kotimaassa. Kiitos te, jotka olette matkailussanne halunneet suosia ulkomaanmatkoja mahdollisimman lähelle (esim. muut pohjoismaat, Baltian maat). Mitä lähemmäksi päätät matkustaa, sitä parempi. Kiitos teille, jotka olette löytäneet tyytyväisyyden elämäänne arjessa ja onnellisuuden koti-Suomessa – tämä vähentää tarvetta pakonomaiseen ulkomaille matkustamiseen. Kiitos sinulle, joka haluat vähentää matkailuasi kauas. Kiitos sinulle, joka keksit uusia parempia tapoja toteuttaa unelmiasi ja matkustamisen takana olevia ymmärrettäviä motiivejasi, mitä ne sitten ovatkin.

Ilmastonmuutos herättää tutkitusti vaikeita tunteita. On hyvin todennäköistä, että osalla teistä on edelleen syyllinen olo. Voisiko tätä tunnetta tutkia? Mikä sen aiheuttaa? Onko tässä tunteessa jotain väärää vai onko se vain epämiellyttävä? Voiko epämiellyttävillä tunteilla olla jotain tärkeää annettavaa ja kerrottavaa? Olisiko moraali ylipäätään mahdollista ilman epämiellyttäviä tunteita? Voisiko epämiellyttäviä tunteita kohdata, tutkia, jopa arvostaa? Tarkoitukseni ei ole tietoisesti herättää sinussa vaikeita tunteita, mutta tiedän omakohtaisesti että ilmastonmuutoksesta keskustellessa näitä tunteita ei voi täysin välttää. Matkustamisesta kirjoittaminen tuntuu minusta tämän vuoksi haastavalta. Tunnustan, että olen ollut vuosia hiljaa asiasta ja jättänyt oman huoleni ilmaisematta kaukomatkailua ihailevissa sosiaalisissa tilanteissa välttääkseni vaikeita tunteita. On tuntunut vaikealta. Olen viime aikoina oppinut, että tarvitsemme myönteisiä tunteita kohdataksemme vaikeat tunteet. Myönteisten tunteiden avulla olen pystynyt ylittämään omat kynnykseni ja rohkaistunut puhumaan.

Lopuksi inspiroiva tarina ystävästäni Katista. Kati harrastaa intohimoisesti kiipeilyä ja on tehnyt aiemmin kiipeilymatkoja myös ulkomaille – tämä on kiipeilypiireissä ollut vahvistuva osa lajikulttuuria. Kati päätti viime kesänä kiipeilykaverinsa Annan kanssa valita matkustaa Sveitsiin junalla kiipeilemään. ”Odotin että olisi saattanut olla epämiellyttävää, mutta ei se kyllä ollut yhtään epämiellyttävää”, kertoo Kati matkastaan minulle puhelimessa. Odotukset pintamatkustamisen pitkästä istumisesta ja tuskallisesta odottamisesta eivät lopulta toteutuneet, erityisesti kiitos junien makuuvaunujen hyödyntämisen. Uudella tavalla matkustaminen oli Katista kiehtovaa ja kokemusrikasta, paljon kiinnostavampaa kuin lentämällä. ”Paljon kohtaamisia ja keskusteluita ihmisten kanssa junassa ja laivassa. Hyvän ystävän kanssa pääsi keskustelemaan paljon ja viettämään laatuaikaa yhdessä ilman muita häiriötekijöitä, jotka veisivät huomion ihmisestä” sanoo Kati kertoessaan ettei hitaampi matkustaminen harmittanut häntä yhtään, päinvastoin. ”Edellisenä päivänä ostettiin liput ja kaikki meni hyvin ilman tarkkoja etukäteisvalmisteluita” kertoo Kati ja arvio matkan hinnan suurin piirtein samaksi kuin lentämällä olisi ollut. ”Mukavalla tavalla seikkailullista. Ja oli mahdollista valita ympäristöystävällisempi tapa matkustaa. Se on minulle arvokas asia, haluan tehdä valintoja luonnon ja ihmisten hyväksi”. Perille pääseminen oli hitaammin matkustamalla itsessään kiinnostavaa. Tämä oli Katista pintamatkustamisen parhaita lentomatkustamisen voittavia puolia. Tylsät ja ennalta arvattavat lentokentän palvelut vaihtuivat kiehtoviin kahviloihin ja hauskoihin yksityiskohtiin hengittävissä kaupungeissa matkan varrella.

Lentämällä matkan ilmastovaikutus olisi ollut noin 0,4 maapalloa (1000kg CO2e) per matkustaja, mutta matkustamalla laivalla (Turku-Tukholma) ja junalla (Tukholma-Biel) ilmastovaikutus oli noin 0,1 maapalloa (300kg CO2e) per matkustaja. Valinnan säästämä päästö oli siis yhteensä peräti 0,6 maapalloa eli 1400kg CO2e! Kiitos Kati ja Anna skarppaavasta valinnasta kohtuullisemman matkailun puolesta!

Lähteet:

Atmosfair.de/en/ (Tekstissä esitettyjen lentomatkojen hiilijalanjäljet)

DARA. 2012. Climate Vulnerability Monitor. A Guide to the Cold Calculus of a Hot Planet. 2. painos. http://bit.ly/2eKiTnF

Tilastokeskus. Yöpymisen sisältäneet matkat 2005-2015. http://bit.ly/2exawya

Värri, V-M. 2015. Halun kultivointi ekologisen sivistyksen mahdollisuutena. Teoksessa A. Saari, O-J. Jokisaari & V-M. Värri (toim.) Ajan kasvatus. Kasvatusfilosofia aikalaiskritiikkinä, 87- 122. Tampere: Tampere University Press.

WHO. Second-hand Smoke. Viitattu 24.10.2016 http://bit.ly/2exARh0

WHO. The Top 10 Causes of Death. Viitattu 24.10.2016 http://bit.ly/1oVBRDx

Artikkelikuva: Joshua Earle. Viitattu 24.10.2016 http://bit.ly/2ey63ez