Reading in English? The text in English is right after the text in Finnish.


Motiiveissa matkustaa kauas ei yleisesti ottaen ole mielestäni mitään väärää. Minulle itselleni matkailu on ollut tapa toteuttaa elämäni arvoja, joita ovat esimerkiksi seikkailullisuus, rohkeus, itsensä ylittäminen, maailman tutkiminen tai tutustuminen erilaisiin kulttuureihin. Syyt ovat siis aika viattomia. Matkailu on myös tuottanut minulle voimakkaita elämyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Ymmärrän omakohtaisesti, miksi ihannoimme kaukomatkailua ja kannustamme toisiamme siihen usein hyvinkin voimakkaasti.

Matkustin vuonna 2010 Kanadaan, Reginaan vaihto-opiskelemaan. Tuo kevät oli unohtumaton, yksi elämäni voimakkaimmista ja tärkeimmistä kokemuksista. Myönteisten tunteiden ohella koin samalla voimakasta huolta matkani ilmastovaikutuksista (yht. 4700kg CO2e eli noin ”kaksi maapalloa”, kun yhden ihmisen kestävä jalanjälki 2500kg CO2e = yksi maapallo). Kanadassa ollessani tein vielä muutaman kaverini kanssa matkan Vancouveriin, Seattleen ja Kalliovuorille laskettelemaan (näiden matkojen ilmastovaikutus yhteensä 800kg). Hienoa oli. Vuotta myöhemmin kesällä 2011 matkustin lisäksi kesken jääneen vaihtoromanssin perässä Brasiliaan, Porto Alegreen viideksi viikoksi tapaamaan brasialais-japanilaista Adrianaa, ihmistä jota minulla oli valtava ikävä (ilmastovaikutus yhteensä 5 900kg CO2e). Olin aiemman vuoden käynyt voimakasta sisäistä kamppailua siitä, voinko oikeuttaa itselleni matkan Brasiliaan. Päätin lopulta valita matkustaa. Matkustamiseni näyttäisi siis lisäävän matkustamistani.

Käänne: Brasilian jälkeen en ole lentokoneeseen jalallani astunut. Onko minusta tullut siis onneton? Totta puhuen elämäni ei ole tuntunut tämän jälkeen yhtään huonommalta tai ankeammalta. Tuntuu pikemminkin erittäin hyvältä elää linjassa omien arvojensa kanssa ja olla tuottamatta kohtuutonta vahinkoa omien unelmiensa sekä nautintojensa kustannuksella. Voisi siis sanoa, että elämä lentämisen jälkeen on ollut parempaa! En ole ehkä koskaan ennen ollut näin onnellinen.

On tärkeää saada tavoitella omia unelmia, mutta voimmeko tavoitella niitä muiden kustannuksella? Onko meillä oikeus nautintoihin, jotka vahingoittavat lastemme tulevaisuutta? Onko meillä oikeus halpoihin lentoihin, jotka johtavat yhteisten ilmastovaikutustensa kautta tuottamaan kuumuuden, tautien ja kuivuuden kautta toisen ihmisen kuoleman? Epämiellyttävä totuus kaukomatkailusta on sen aiheuttama kohtuuton vahinko ihmisille ja ympäristölle. Jos nyt päättäisin lomalentää Kanadaan tai Brasiliaan uudestaan, tämä tekisi tyhjäksi kaiken mitä olen kymmenessä vuodessa lukuisilla elämänmuutoksilla onnistunut skarppaamaan (ks. http://bit.ly/2eBlMs4): kahden maapallon kokoinen hiilijalanjälkeni (4600kg CO2e) tuplaantuisi takaisin neljän maapallon tasolle (10 000kg CO2e). Tästä olen kymmenen vuotta sitten lähtenyt pitkäjänteisesti kohtuullistamaan. Siis vain yhdellä lennolla kaikki työ tyhjäksi!

Kuten aiemmin sanoin, matkailemisen motiiveissa ei mielestäni ole varsinaisesti mitään väärää. Päinvastoin, samaistun matkustamisen syihin ja ymmärrän ne hyvin. Olennaista on nähdäkseni miten näitä itsessään viattomia motiiveja voisi toteuttaa jatkossa vähemmän vahingollisilla tavoilla? Me kaikki haluamme toisinaan arkeemme vaihtelua ja juhlaa, ei siinä mitään väärää ole. On kuitenkin monia tapoja toteuttaa tämä vaihtelu. Mitkä juuri sinun motiivisi ovat matkustaa? Keksitkö vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa näitä motiiveja? Mitä parempia nautintoja voisimme löytää vanhojen kohtuuttomien tilalle? Miten minulle hyvästä nautinnosta voisi tulla uusien toteuttamistapojen avulla kaikille hyvää nautintoa? Miten elämä voisi olla ihanaa yhden maapallon rajoissa?

Vuoden 2011 jälkeen olen käynyt ulkomailla kahdesti. Tein vuonna 2012 isäni Matin kanssa roadtripin Lofooteille Norjaan ja vuonna 2015 teimme silloisen avokumppanini Katin kanssa pyöräretken Turusta Tukholmaan. Kaikista eniten olen tehnyt kuitenkin kotimaan matkoja retkeilemällä upeassa maassa nimeltä Suomi. Kiehtova kohde, suosittelen! Retkeilyharrastukseni on syntynyt juuri strategiana toteuttaa matkustamisen motiivejani, kuten seikkailullisuutta, itsensä ylittämistä, rohkeutta ja uteliasta maailman tutkimista, ilman kohtuuttomia määriä päästöjä. Retkeilystä olen löytänyt uuden kaukomatkailua paremman nautinnon toteuttaa unelmiani. Pyöräretkeily saaristossa ja Saimaan rannoilla on laajentunut vaelluksiin Kolilla ja Hammastunturin erämaassa sekä uusimpana melontaharrastukseen, retkiin veden pinnalla.

turun-saaristo-2014

Pyöräretkellä Turun saaristossa 07/2014

hammastunturi-2015

Hammastunturin erämaassa 09/2015

Hyvä uutinen on se, että matkailua ei siis tarvitse lopettaa, vaan voimme uudelleen määritellä sen. Voin myös ylittää itseni jännittävällä tavalla Brasiliaan matkustamisen sijasta vaikkapa harrastamalla improvisaatioteatteria, tuoda elämääni lisää seikkailullisuutta Intiaan matkustamisen sijasta vaikkapa flirttailemalla (=sosiaalisen seikkailun muoto) enemmän, tutustua uusiin kulttuureihin Australiaan matkustamisen sijasta vaikkapa kotikansainvälistymällä eli ystävystymällä ja tutustumalla täällä jo asuviin ulkosuomalaisiin keskuudessamme. He kaipaavat muutenkin kantasuomalaisia kontakteja kotiutuakseen. Tapoja on lukemattomia ja vain sinä tiedät, mitkä tavat voisivat olla juuri sinulle kiehtovia vaihtoehtoja kaukomatkustamiselle.

New York. Adu Dhabi. Pariisi. Bryssel. Lontoo. Los Angeles. Sri Lanka. Kenia. Ruotsi. Thaimaa. Italia. Meksiko. Tässä ne monesti iloisesti ja innoissaan jaetut matkakohteet, joista olen sosiaalisissa tilanteissa kuullut viimeisen kymmenen päivän aikana. Aika lailla kerran päivässä siis. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten vapaa-ajanmatkat ulkomaille ovat tuplaantuneet: vuonna 2005 teimme yhteensä 3,1 miljoonaa ulkomaanmatkaa kun vuonna 2015 luku oli 6,2 miljoonaa. Mistä tämä johtuu? Väitän, että yhtenä kiihdyttävänä syynä on yksinkertaisesti se tosiasia, että matkustaminen on kulttuurissamme tänä päivänä erittäin ihannoitua ja siihen on syntynyt voimakas vertaiskannustamisen kulttuuri.

Oletko huomannut että meistä kiinnostutaan yleensä välittömästi kun kerromme olevamme matkustamassa ulkomaille? Aplodit raikuvat keskuudessamme, kun toteutamme unelmiamme. Ei ihme, että lentämisestä ja kaukomatkailusta voi tulla jopa addiktio, joka hallitsee elämäämme. Kaukomatkailusta on tullut niin arvostettua, että siitä on tullut mielessämme synonyymi matkustamiselle, emmekä enää välttämättä miellä esimerkiksi kotimaan matkojamme matkustamisena. Edesmennyt isoäitini Kerttu Valtonen kirjoitti muistelmissaan monisanaisesti matkustaneensa miehensä Uskon kanssa kerran Uudestakaupungista Jyväskylään. Tämä oli ollut heille hyvin unohtumaton matka.

Filosofi John Locke nosti 1600-luvulla mielihyvän tyydyttämisen onnellisuuden kriteeriksi. Ajatuksesta on tullut suosittu. Lockelainen liberalismi ajatteli mielihyvän tyydyttämisen olevan kuitenkin moraalisessa yhteydessä muiden hyvinvointiin: toisten oikeuksia ei saanut loukata ja onnellisuutta ei saanut tavoitella toisten onnettomuuden kustannuksella. Voiko minulla olla siis oikeutta unelmiin, jotka vaarantavat muiden ihmisten hyvinvoinnin? Toivoisin, että oppisimme toteuttamaan unelmiamme tavoilla, jotka eivät vahingoita muita. Emme ehkä ole täysin ymmärtäneet, kuinka vakavia seurauksia kaukomatkailulla voi olla. Tiesitkö esimerkiksi, että ilmastonmuutokseen kuolee vuosittain arviolta 400 000 ihmistä? Nämä ilmastokuolemat ovat 0,7% maailman kaikista kuolemista! Tämä on verrattavissa esimerkiksi passiivisen tupakoinnin aiheuttamiin kuolemiin, joita on maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan 600 000 vuodessa. Molemmissa tapauksissa vaarallisten tottumusten uhreina ovat usein siihen täysin syyttömät tavalliset ihmiset. Kääk. Yhden yön unet menettäneenä voin kertoa, että en minäkään vielä kuukausi sitten tätä tiennyt. Ilmastopäästöillämme on siis erittäin kamalia seurauksia maailmassa, jossa tänään elämme. Ilmastonmuutoksessa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Tuntuuko sinusta nyt että syyllistän sinua? Oletan meistä ihmisistä yleisesti ottaen hyvää. En usko, että haluamme vaarantaa lastemme turvallisen tulevaisuuden tai riistää ihmisten henkiä nautintojemme kustannuksella. Tiedon jakamisen tarkoituksena ei ole syyttää, pelotella tai shokeerata sinua lukijana, vaan vahvistaa yleistietämystämme valintojemme konkreettisista seurauksista. Kun tiedämme seuraukset, meillä on mahdollisuus tehdä paremmin harkittuja valintoja. Luotan harkintakykyysi tehdä hyviä valintoja.

Onko elämäntavassamme toista sellaista aluetta, jossa kohtuuttomuus ja kestämättömyys kiihtyvät yhtä voimakkaasti kuin suhteessamme matkailuun? Itse en keksi vastaavaa. Mitään nykyistä kohtuuttomuuttamme emme mielestäni ihannoi yhtä voimakkaasti: saatamme pitää lihansyönnistä ja maitotuotteista, mutta emme varsinaisesti hehkuta niitä valintoina; saatamme kuluttaa liikaa, mutta emme kerro vertaissuhteissa nurkkiimme kertyneen roinan olevan elämämme täyttymys. Uskon, että voisimme tehdä kestävästä matkailusta kulttuurisesti arvostettua ja toteuttaa kohtuullisemmin omia unelmiamme. Itse asiassa emme voi jatkaa kohtuuttomuuden kiimaista kiihdyttämistä. Voisitko sinä kuvitella kannustavasi vertaisiasi matkustamaan jatkossa kohtuullisemmin sen sijaan että kannustamme toistemme yhä jatkuvasti kiihtyvää kaukomatkailua? Matkailua ei tarvitse lopettaa, mutta tapojamme matkustaa on välttämätöntä uudelleen arvioida. Kansakuntana meidän täytyy alkaa matkustaa vähemmän sen sijaan että matkustamme jatkuvasti enemmän. Kuten matkustamisen jatkuva lisääntyminen, myös tämä muutos tapahtuu yksittäisten valintojen ketjuvaikutuksena. Tärkeintä olisi mielestäni saada yhdessä kohtuuttoman kaukomatkailun kulttuuri kääntymään esimerkiksi lähimatkailun ja pintamatkustamisen suosimiseen. Sinä voit olla yksi tärkeä osa tätä muutosta.

Hyvän tekeminen riittää myös suhteessa matkustamiseen: sinun ei edelleenkään tarvitse olla täydellinen tehdäksesi hyvää lastemme huomisen puolesta (http://bit.ly/2dZftMf). Jos olet päättänyt matkustaa, voit harkita erilaisia erittäin merkittäviä tapoja pienentää matkojesi ilmastovaikutuksia. Haluaisitko tehdä matkoistasi itsellesi hyvän sijasta kaikille hyvän? Jos suunnittelet vaikkapa aurinkomatkaa Meksikoon (2,2 maapalloa = 5400kg CO2e), voisitko harkita matkustavasi lähemmäksi esimerkiksi Espanjan aurinkorannoille (0,6 maapalloa = 1500kg CO2e)? Jos suunnittelet lentomatkaa Lontooseen (0,4 maapalloa = 900kg CO2e), voisitko kuvitella harkita matkustavasi sinne laivalla ja junalla/bussilla (0,05-0,1 maapalloa riippuen matkareitistä = 200-400kg CO2e)? Pintateitse matkustaa melkein mihin tahansa Euroopassa kahdessa vuorokaudessa – tämä voisi olla mielenkiintoinen seikkailu sinulle seikkailumatkustaja! Jos matkustat usean kerran vuodessa, voisitko kuvitella vähentäväsi matkailuasi? Voisitko kokeilla joka toisen ulkomaanmatkan korvaamista kotimaan matkalla? Olisiko matkailusta mahdollista pitää toisinaan sapattivuotta? Kaikki nämä ovat merkittäviä tapoja kohtuullistaa omaa matkailukäyttäytymistä ja tehdä hyvää.

Haluan kiittää ihmisryhmää, jota ei oikeastaan koskaan kiitetä. Kiitos kaikille teille, jotka olette valinneet olla kaukomatkustamatta. Kiitos teille, jotka matkustatte kotimaassa. Kiitos te, jotka olette matkailussanne halunneet suosia ulkomaanmatkoja mahdollisimman lähelle (esim. muut pohjoismaat, Baltian maat). Mitä lähemmäksi päätät matkustaa, sitä parempi. Kiitos teille, jotka olette löytäneet tyytyväisyyden elämäänne arjessa ja onnellisuuden koti-Suomessa – tämä vähentää tarvetta pakonomaiseen ulkomaille matkustamiseen. Kiitos sinulle, joka haluat vähentää matkailuasi kauas. Kiitos sinulle, joka keksit uusia parempia tapoja toteuttaa unelmiasi ja matkustamisen takana olevia ymmärrettäviä motiivejasi, mitä ne sitten ovatkin.

Ilmastonmuutos herättää tutkitusti vaikeita tunteita. On hyvin todennäköistä, että osalla teistä on edelleen syyllinen olo. Voisiko tätä tunnetta tutkia? Mikä sen aiheuttaa? Onko tässä tunteessa jotain väärää vai onko se vain epämiellyttävä? Voiko epämiellyttävillä tunteilla olla jotain tärkeää annettavaa ja kerrottavaa? Olisiko moraali ylipäätään mahdollista ilman epämiellyttäviä tunteita? Voisiko epämiellyttäviä tunteita kohdata, tutkia, jopa arvostaa? Tarkoitukseni ei ole tietoisesti herättää sinussa vaikeita tunteita, mutta tiedän omakohtaisesti että ilmastonmuutoksesta keskustellessa näitä tunteita ei voi täysin välttää. Matkustamisesta kirjoittaminen tuntuu minusta tämän vuoksi haastavalta. Tunnustan, että olen ollut vuosia hiljaa asiasta ja jättänyt oman huoleni ilmaisematta kaukomatkailua ihailevissa sosiaalisissa tilanteissa välttääkseni vaikeita tunteita. On tuntunut vaikealta. Olen viime aikoina oppinut, että tarvitsemme myönteisiä tunteita kohdataksemme vaikeat tunteet. Myönteisten tunteiden avulla olen pystynyt ylittämään omat kynnykseni ja rohkaistunut puhumaan.

Lopuksi inspiroiva tarina ystävästäni Katista. Kati harrastaa intohimoisesti kiipeilyä ja on tehnyt aiemmin kiipeilymatkoja myös ulkomaille – tämä on kiipeilypiireissä ollut vahvistuva osa lajikulttuuria. Kati päätti viime kesänä kiipeilykaverinsa Annan kanssa valita matkustaa Sveitsiin junalla kiipeilemään. ”Odotin että olisi saattanut olla epämiellyttävää, mutta ei se kyllä ollut yhtään epämiellyttävää”, kertoo Kati matkastaan minulle puhelimessa. Odotukset pintamatkustamisen pitkästä istumisesta ja tuskallisesta odottamisesta eivät lopulta toteutuneet, erityisesti kiitos junien makuuvaunujen hyödyntämisen. Uudella tavalla matkustaminen oli Katista kiehtovaa ja kokemusrikasta, paljon kiinnostavampaa kuin lentämällä. ”Paljon kohtaamisia ja keskusteluita ihmisten kanssa junassa ja laivassa. Hyvän ystävän kanssa pääsi keskustelemaan paljon ja viettämään laatuaikaa yhdessä ilman muita häiriötekijöitä, jotka veisivät huomion ihmisestä” sanoo Kati kertoessaan ettei hitaampi matkustaminen harmittanut häntä yhtään, päinvastoin. ”Edellisenä päivänä ostettiin liput ja kaikki meni hyvin ilman tarkkoja etukäteisvalmisteluita” kertoo Kati ja arvio matkan hinnan suurin piirtein samaksi kuin lentämällä olisi ollut. ”Mukavalla tavalla seikkailullista. Ja oli mahdollista valita ympäristöystävällisempi tapa matkustaa. Se on minulle arvokas asia, haluan tehdä valintoja luonnon ja ihmisten hyväksi”. Perille pääseminen oli hitaammin matkustamalla itsessään kiinnostavaa. Tämä oli Katista pintamatkustamisen parhaita lentomatkustamisen voittavia puolia. Tylsät ja ennalta arvattavat lentokentän palvelut vaihtuivat kiehtoviin kahviloihin ja hauskoihin yksityiskohtiin hengittävissä kaupungeissa matkan varrella.

Lentämällä matkan ilmastovaikutus olisi ollut noin 0,4 maapalloa (1000kg CO2e) per matkustaja, mutta matkustamalla laivalla (Turku-Tukholma) ja junalla (Tukholma-Biel) ilmastovaikutus oli noin 0,1 maapalloa (300kg CO2e) per matkustaja. Valinnan säästämä päästö oli siis yhteensä peräti 0,6 maapalloa eli 1400kg CO2e! Kiitos Kati ja Anna skarppaavasta valinnasta kohtuullisemman matkailun puolesta!

Lähteet:

Atmosfair.de/en/ (Tekstissä esitettyjen lentomatkojen hiilijalanjäljet)

DARA. 2012. Climate Vulnerability Monitor. A Guide to the Cold Calculus of a Hot Planet. 2. painos. http://bit.ly/2eKiTnF

Tilastokeskus. Yöpymisen sisältäneet matkat 2005-2015. http://bit.ly/2exawya

Värri, V-M. 2015. Halun kultivointi ekologisen sivistyksen mahdollisuutena. Teoksessa A. Saari, O-J. Jokisaari & V-M. Värri (toim.) Ajan kasvatus. Kasvatusfilosofia aikalaiskritiikkinä, 87- 122. Tampere: Tampere University Press.

WHO. Second-hand Smoke. Viitattu 24.10.2016 http://bit.ly/2exARh0

WHO. The Top 10 Causes of Death. Viitattu 24.10.2016 http://bit.ly/1oVBRDx

Artikkelikuva: Joshua Earle. Viitattu 24.10.2016 http://bit.ly/2ey63ez

 


There is generally nothing wrong with motives to travel, if you ask me. For me, traveling has been a way to fulfill my values which are – to name a few – being adventurous, courageous, exceling myself, exploring the world and getting to know different cultures. These reasons seem rather innocent. In addition, traveling has given me many intense and memorable experiences. I personally understand why we glorify distant-travel and often encourage each other to do it with powerful ways.

In 2010, I traveled all the way from Finland to Regina, Canada as an exchange student. That winter and spring was unforgettable, one of the most intense and important experiences of my life. Together with my positive emotions, I also experienced a intense worry about the climate effect of my trip, this is, 4 700kg CO2e meaning ”two Earths” when a sustainable carbon footprint of one person is 2 500kg or ”one Earth”). In Canada, I also did with few friends of mine a trip to Vancouver, Seattle and Rocky Mountains to ski (these trips counted for additional 800kg). Nice times. A year later during the summer of 2011, I traveled to Porto Alegre, Brazil for five weeks to meet again with Japanese Brazilian Adriana because of our exchange romance ended too soon and I was missing her enormously. The climate effect of this trip was 5 900kg CO2e. It took me one year of struggling with my inner conflict to decide whether I can justify myself this trip to Brazil. Finally, I decided to travel. To me it seemed that traveling was increasing my traveling.

Here comes the turning point: after Brazil, I have not stepped on a plane. Has this made me unhappy? To be honest, my life has not been in any way less happier or more cheerless. If anything, it feels good to live in an alignment with my values and to not fulfill my dreams and pleasures at the expense of damaging our common home. I might say that life after flying has been better! I think I have never been this satisfied before.

It is important to be able to pursue our dreams but can we pursue them at the expense of others? Do we have a right enjoy pleasures which harm the future of our children? Do we have a right to use cheap flights that through climate effects produce heat, diseases and drought cause death? The inconvenient truth about distant travel is that it causes unjust damage to humans and environment. If I decided to fly now to Canada or Brazil again, this would undo pretty much all my progress in personal carbon moderation: my two Earth sized carbon footprint (4 600kg CO2e) would double back to four Earth level (10 000kg CO2e). This is were I started ten years ago to moderate persistenly. With only one flight I could return to my starting point.

As said earlier, there is actually nothing wrong with the motives to travel. On the contrary, I identify with reasons to travel and understand them well. What is essential in my opinion is that how could we next satisfy these innocent motives with less harmful strategies? We all want some celebration and variety in our lives, nothing wrong with that. There are, however, various satisfiers for this. What are your motives to travel? What might be alternative satisfiers for these motives? What better pleasures could we use to replace the old immoderate ones? How could a pleasure good for me turn into a pleasure good for everyone? How to live a lovely life within the limits of one Earth?

After 2011, I have been abroad twice. In 2012, I did a roadtrip with my father Matti to Lofoten, Norway. In 2016, I did a biking travel to Stockholm with Kati who was my girlfriend at that time. However, my main destination has been my beautiful home country Finland and I have been doing many trips, mostly outdoors. It has been a fascinating destination! My outdoor travel hobby was precisely born as strategy to fulfill my motives to travel such as being adventurous, courageus and curious to explore the world – without high immoderate amount of emissions. Outdoor travel has offered me new way to fulfill my dreams that is better than distant travel based on flying. Bike travel in the archipelago and lakes of Saimaa has been followed by hiking in Koli and Hammastunturi Wilderness Area, Lapland.

turun-saaristo-2014

Bike traveling in the Archipelago of Turku in July 2014

hammastunturi-2015

In the wilderness of Hammastunturi, Lapland, Finland in September 2015

So the good news is that travel does not need to stop, we can simply redefine it. I can excel myself in exciting way trying improvisation theatre instead of flying to Brazil, bring more adventure to my life by flirting (a form of social adventure) instead of traveling to India, get to know new cultures by getting friends with local people from abroad among us instead of going to Australia. These people need proto-Finns to begin to feel at home here. There are countless ways and only you know what ways might work for you as fascinating alternatives for distant traveling based on flying.

New York. Adu Dhabi. Paris. Bryssels. London. Los Angeles. Sri Lanka. Kenya. Sweden Thailand. Italy. Mexico. These are the destinations that were with enthusiasm shared during the last ten days around me. Pretty much once a day, it seems. Finns leisure travel has doubled: in 2005, we did 3,1 million trips abroad where, in 2015, the number was 6,2 million trips. What the reason for this? I argue that one key element is simply the fact that traveling is very glorified in our culture today and a powerful peer encouragement culture to it has emerged because of this.

Have you notices how interested people are about us when we tell we are going abroad? A big round of applause among us when we fulfill our dreams. No wonder flying and distant travel has become even an addiction that controls our lives. Distant travel has become so appreciated that it has become synonymous with traveling meaning that we necessarily no longer recognize domestic travel as traveling. My deceased grandmother Kerttu Valtonen wrote in her memoir with many words how she and her husband Usko once traveled over 300km from Uusikaupunki to Jyväskylä inside Finland. This was a very unforgettable trip for them.

In 17th century, a philosopher John Locke argued that satisfying pleasure is the criterion of happiness. This thought has become popular. However, Lockean liberalism is based on the idea that satisfying pleasures is morally connected to the well being of others: one is not allowed to reach for happiness at the expense of causing others damage and hurting their rights. So does it makes any sense that I have a right to such dreams that endanger the well being of another human being? I wish we could learn to fulfill our dreams in ways that do not hurt others.

It is possible that we have not fully understood how severe consequences distant travel carries. For example, did you know that climate change kills approximately 400 000 people every year? These climate deaths embody 0,7% of all the human deaths in the world! The amount is comparable to, for example, passive smoking causing 600 000 deaths annually according to the estimation of World Health Organization. In both cases, victims of such dangerous habits are often personally completely innocent to their cause of death. Yikes. With one more sleepless night, I can tell you that I did not know this either not until a month ago. Climate emissions have horrible consequences in the world where we are living in, and climate change is the matter of life and death. Do you feel that I am now making you feel guilty? I generally assume good when it comes to fellow human beings. I do not believe that we want to endanger our children’s safe future or sacrifice anyone’s life because of our pleasures. My intention to share this information is not to blame, frighten or shock you as a reader but strengthen our general awareness on the tangible consequences of our choices. When we know the consequences, we have a possibility to make better and more deliberate choices. I trust your judgement to do good choices.

Is there any such area of our lives where unsustainability and excess are accelerating as fast as when it comes to traveling? I am not aware of any such area. In my opinion, there is no other area where excess is as powerfully idealized: we may like eating meat and dairy but we are not constantly praising them as choices; we may overconsume but we are not telling stories about excessive amount of stuff to be the dream come true. I believe that we are capable of making sustainable travel culturally appreciated and fulfilling our dreams more with more moderate ways. As a matter of fact, we cannot keep on accelerating what we know is immoderate, no matter how horny we are to do it. Are you able to imagine yourself encouraging your peers to travel more moderately instead of continuing to encourage each other to still speed up our ever-accelerating habit to distant travel? Traveling does not need to stop but our ways to travel need badly to be re-evaluated. As society, we must start traveling less instead of traveling more and more. As continous increase in traveling, also this contrary change is going to be made by the chain effect of single choices. I think it would be the most important to turn together the tide of the immoderate distant travel culture towards traveling more near and preferring smart ground travel. You have the possibility to be one important part of this change.

Doing good is enough in relation to traveling: you still don’t need to be perfect in order to do good for tomorrow of our children. If you have decided to travel, you might want to consider various very significant ways to reduce your traveling climate effect. Would you like to make your trips good for all instead of good only for yourself? If you are living in Finland and planning to go somewhere warm, would it be possible to consider going for example to Spain (0,6 Earths = 1 500kg CO2e) instead of you’re original plan that was to go to Mexico (2,2 Earths = 5 400kg CO2e)? If you are planning to fly to London (0,4 Earths = 900kg CO2e), would it be possible to imagine traveling there by train and ferries (0,1 Earths = 200kg CO2e). You can ground travel to almost anywhere in Europe in few days – this may be an interesting adventure for you who is seeking adventure! If you travel many times a year, could you imagine reducing your travel? What if you tried to replacing every other journey abroad with domestic travel? Would it be possible to have some years without traveling occasionally? These are all significant ways to moderate your personal travel behaviour and to do good.

I would like to express my gratitude to a group of people that is practically never given acknowledgement. Thank you all who have chosen a life free from distant travel. Thank you all who prefer domestic travel. Thank you all who have chosen to travel near. More near you decide to travel, the better. Than you everyone who have found satisfaction and happiness in your everyday life in your home country – this reduces the need to compulsively distant travel. Thank you who are willing to reduce your travel afar. Thank you who are using your time inventing better ways to fulfill your dreams and understandable motives behind your traveling, whatever they may be.

Climate change causes difficult emotions according to research. It is very likely that some of you are now still feeling guilty. Would it be possible to explore this emotion? What causes it? Is there something fundamentally wrong with this emotion or is it just unpleasant? Is it anyway possible that these unpleasant emotions have something important to give and say to us? Would moral life be even possible without unpleasant emotions? Is it possible to face, explore and even appreciate them? My intention has not been to provoke difficult emotions in you but I know personally they cannot be fully avoided when we are discussing climate change. Writing about traveling feels very challenging for me because of this. I confess that I have spend years and years silent about this topic and left my personal worry unexpressed in social situations where distant travel has been idealized in order to avoid difficult emotions. This has felt difficult. Lately, I have learned that we need the help of positive emotions to be able to face the difficult ones. With the help of positive emotions, I have been able to excel my personal thresholds and be encouraged to speak up.

In conclusion, here is a small inspiring story about my friend Kati. Kati is passionately into climbing and has done many climbing trip abroad in her life – this is common within the culture of climbers. Last summer Kati and her friend Anna decided to travel to Switzerland by train in order to climb there. ”I expected that it would be unpleasant but actually it was not unpleasant at all”, says Kati after her trip on a phone. Her expectations about long and painful sitting and waiting turned out to be not true thanks to using sleeping cars of trains. According to Kati, traveling such new way was fascinating and rich in experience, much more interesting than flying. ”A lot of encounterings and discussions with people on the train and ferry. It was an opportunity to discuss a lot with a good friend of mine and spend quality time without disturbance which would take my attention away from her” says Kati as she is telling me that she did not mind slower travel at all. ”We bought tickets a day before and everything went well without precise preparations” she says and evaluates that the cost of their trip was approximately similar than flying would have been. ”It was comfortably adventurous. And it was possible to choose more environmentally friendly way to travel. That is valuable for me, I want to make choices for the good of nature and human beings”. Getting more slowly to the destination was interesting as such. According to Kati, this is one of the best sides of ground travel that win air traveling. Boring and predictable airport services were replaced by fascinating cafes and nice details in breathing cities on their way to Switzerland.

By flying, the carbon footprint of this journey would have been approximately 0,4 Earths (1 000kg CO2e) per passenger but by traveling with ferry (Turku-Stockholm) and train (Stockholm-Biel) the climate effect was approximately 0,1 Earths (300kg CO2e) per passenger. The total saving of their choice was thus 0,6 Earths, this is, 1 400kg CO2e! I thank you Kati and Anna for your inspiring choice for more sustainable travel!

References:

Atmosfair.de/en/ (All carbon footprints of air travel in the text)

DARA. 2012. Climate Vulnerability Monitor. A Guide to the Cold Calculus of a Hot Planet. 2. painos. http://bit.ly/2eKiTnF

Tilastokeskus. Yöpymisen sisältäneet matkat 2005-2015. http://bit.ly/2exawya

Värri, V-M. 2015. Halun kultivointi ekologisen sivistyksen mahdollisuutena. Teoksessa A. Saari, O-J. Jokisaari & V-M. Värri (toim.) Ajan kasvatus. Kasvatusfilosofia aikalaiskritiikkinä, 87- 122. Tampere: Tampere University Press.

WHO. Second-hand Smoke. Retrieved 24.10.2016

WHO. The Top 10 Causes of Death. Retrieved 24.10.2016

Picture: Joshua Earle @Unsplash