Sain äskettäin erinomaisen olennaisen lukijakysymyksen, kiitos sinulle lukija – tässä omakohtainen vastaus ja näkökulma tärkeään aiheeseen!

Aloin vähentämään kaikkea elämässäni että en kuormittaisi niin paljon mutta sitten uutisissa kerrottiin miten Intiassa miljardi ihmistä heittää roskat vaan suoraan viereiseen jokeen. Tulee niin turha olo, että miksi vaivautua täällä?

Kaikki meistä ovat elämässään kokeneet voimattomuutta. Yksi haluaisi syödä vähemmän herkkuja, mutta ei pysty hillitsemään itseään. Toinen haluaisi olla parempi vanhempi, mutta on niin väsynyt ettei kerta kaikkiaan töiden jälkeen jaksa ja pysty. Kolmas haluaisi, että omalla työpaikalla otettaisiin työntekijöiden hyvinvointi paremmin huomioon, mutta ei koe voivansa nykyiselle hektiselle ja pahoinvointia tuottavalle menolle yhtään mitään. Neljäs haluaisi, että Suomessa lopetettaisiin veronkierto, mutta kokee että eihän yksi ihminen voi tälle oikeastaan mitään tehdä. Viides haluaisi kohtuullisemman maailman, mutta kokee riittämättömyyttä omien tekojensa pienuudesta suhteessa näkemiensä ongelmien valtavaan kokoon. Mikä heitä kaikkia yhdistää? Kokemus siitä, etteivät he voi todellisuudessa vaikuttaa omaan ympäristöönsä haluamallaan tavalla ja nähdä siinä muutoksia sydämessään toivoisivat. Hyvin tavallista, sanoisin.

Lähes kaikki meistä ovat kokeneet elämässämme myös voimakkuutta. Yksi on onnistunut lopettamaan tupakoinnin usean yrityksen jälkeen. Toinen on onnistunut ruuhkavuosina huolehtimaan lapsistaan ja olemaan läsnäoleva, turvallinen vanhempi. Kolmas sai työpaikallaan läpi vuosia ideoineen tärkeän muutoksen, joka nosti merkittävästi koko työyhteisön hyvinvointia. Neljäs teki kansalaisaloitteen, joka meni loppujen lopuksi eduskunnassa niukasti läpi ja muutti asioita valtakunnallisella tasolla. Viides osoitti, että vallankumouksen voi tehdä ilman väkivaltaa ja hänen kasvonsa komeilevat nykyään t-paidoissa. Mikä heitä kaikkia yhdistää? Kokemus siitä, että minä voin vaikuttaa omaan ympäristööni ja nähdä siinä hyviä toivomiani muutoksia oman aktiivisuuteni seurauksena.

Kumpi sinun toimintaasi ohjaa?

Lyhyt tarina omasta voimattomuuden kokemuksestani. Edellisenä vuonna 2015 jätin ensimmäistä kertaa koskaan äänestämättä eduskuntavaaleissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koin, että omalla äänelläni ei ole todellista poliittista merkitystä. Äänestämättä jättäminen tuntuikin hyvin surulliselta. Menin vaalipaikalla käymään ystäväni kanssa, mutta sielläkin itsepintaisesti tuntui, että en halua äänestää. Miksi? Koin, että hyvätkään yksittäiset poliitikot eivät nykyisessä poliittisessa järjestelmässämme saa aikaan ajamiaan hyviä uudistuksia, vaan että koko järjestelmä on jotenkin rikki. Tai ainakin luottamukseni siihen oli mennyt rikki. Minusta oli tullut mollikansalainen. Miten sitten kävikään? Valtaan äänestettiin hallitus, jonka linja on todella kaukana siitä, mitä poliittisesti toivoisin. Jälkikäteen ajateltuna huomasin, että ero eniten ja vähiten kannattamani vaihtoehdon välillä on lopulta hyvin merkittävä. Sanoisin, että kooltaan äänestämisen arvoinen.

Vuonna 2010 tutkin gradussani demokratiaa suhteessa kasvatukseen. Demokratian perusajatus on se, että valta on kansalaisilla. Siihen kuuluu ajatus, että jokaisella tulee olla oikeus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Jokaisella on ääni ja äänioikeus. Ajatus siitä, että yksi ihminen ei voi vaikuttaa on demokratian ja perustuslain vastainen. Ymmärrän kyllä hyvin ja omakohtaisesti sitäkin, että toivottomalta voi tuntua ja luovuttaminen vaanii mieltämme. Demokratiaa ei kuitenkaan ole ilman sitä, että yksi ihminen voi vaikuttaa. Jos uskomme että yksi ihminen ei voi vaikuttaa, meidän täytyisi lakkauttaa demokratia. Haluaisimmeko siirtyä vaikka kuningasvaltaan? Tosiasia on se, että poliittisen järjestelmämme johtoon on valittu henkilöt ääni kerrallaan. Suomalainen demokratia ei ole lähellekään täydellinen, mutta ihan kehityskelpoinen kuitenkin. Ja minä en halua olla osa nukkuvien puoluetta ihan kehityskelpoisessa demokratiassa. Ensi vaaleissa on minunkin aika jälleen äänestää. Niin kuin äänestän joka päivä jaloillani, käsilläni, mielelläni ja sydämelläni.

Meillä on valta lannistaa ja meillä on valta kannustaa. Millä tavalla haluamme tätä valtaamme käyttää? Suhteessa ilmastonmuutokseen meillä on suoraa valtaa huomattavasti enemmän kuin monimutkaisissa kansainvälisissä kysymyksissä yleensä. Mihin tätä valtaa käytämme? Kotitaloudet ovat hiilijalanjäljen suhteen suurin puolue 70% osuudella kaikista ilmastopäästöistä. Olemme siis kaikki hallituksessa, tajusimme sitä tai emme. Vaikutamme omalla elämäntavallamme ja valinnoillamme suoraan ilmastonmuutokseen. Ihan joka päivä.

faustin-tuyambaze-ihmisjoukko

Briteissä vuonna 2013 tehdyssä laajassa kyselytutkimuksessa jaettiin ihmiset kolmeen luokkaan ilmennetyn asenteen ja käyttäytymisen perusteella: 19,6% ihmisistä (Vakuuttumattomat) ei ole vakuuttunut ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen todenperäisyydestä, 63,9% enemmistö (Liikkumattomat) hyväksyy ilmastonmuutoksen todenperäisyyden ilman aktiivista käyttäytymistä sen torjumiseksi ja 14,5% ihmisistä (Johdonmukaiset) hyväksyvät ilmastonmuutoksen todenperäisyyden ja käyttäytyvät johdonmukaisesti sen torjumiseksi omassa elämässään. Noin 80% siis uskoo ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan vakava uhka, mutta vain 15% käyttäytyy omassa elämässään johdonmukaisesti sen torjumiseksi. Ehkä luvut ovat myös meillä Suomessa jotain samansuuntaista. Mihin ryhmään ajattelet itse kuuluvasi?

Rinnastetaanpa yllä oleva tilasto demokratiaan, vaaleihin ja äänestämiseen. Äänestysprosentti ilmastovaaleissa olisi Johdonmukaisten äänin tällä hetkellä noin 15%. Nukkuvien puolue olisi suurin ja jakautuisi kahteen leiriin: Vakuuttumattomat 20% ei uskoisi, että vaaleja on ylipäätään olemassakaan kun taas Liikkumattomat 65% uskoisi, että vaalit ovat totta ja niiden tulos tärkeä, mutta jättävät kuitenkin oman äänioikeutensa käyttämättä. Meillä olisi enemmistö, joka ei usko voivansa vaikuttaa vaaleissa. Enemmistö, joka ei ymmärrä itseään enemmistönä. Erillisyyden harhassa Liikkumattomat uskoisivat olevansa vain yksittäisiä henkilöitä kaikkien ryhmien ulkopuolella. Samalla he ovat suurin ryhmä.

Asenteen tasolla olemme lähellä ratkaisua, käyttäytymisen tasolla kauempana. Kohtuullisuuteen sitoutuneen käyttäytymisen ydinhaasteena ei vaikuttaisi olevan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen uhkan kieltäminen, epäileminen tai tietämättömyys siitä, vaan enemmistön passiivinen käyttäytyminen suhteessa ilmiöön. Liikkumattomuus. Liikkumattomat tulevat tämän vuoksi ratkaisemaan kysymyksen ilmastonmuutoksesta. Kysymys voidaan hyvin ratkaista ilman Vakuuttumattomien vahvaa osallisuutta, vaikka Donald Trump heihin kuuluukin. Liikkumattomia pitää saada heräämään ja siirtymään Johdonmukaisiin. Yksi ihminen kerrallaan. Ehkä sinä voisit olla yksi heistä? Olisi todella kaunista ja upeaa, jos olisit osa tätä muutosta. Huomio Arvon Liikkumattomat! Johdonmukaiset tarvitsevat teitä, me tarvitsemme ääntänne.

Miten voisimme alkaa kokea itseämme taas voimakkaaksi? Yksi näkökulma tässä on ymmärtää ja oivaltaa se, että emme tee valintojamme sosiaalisessa tyhjiössä, vaan niillä on aina merkittävää vaikutusta ihmisiin ympärillämme. Vaikutamme jatkuvasti toisiimme. Emme oikeastaan ole yksilöitä, vaan kuten Frank Martela sanoo suhteloita – elämme jatkuvasti vaikutussuhteissa muihin ihmisiin. Ja aina kun ajattelemme liian yksilökeskeisesti, menetämme yhteisöihin kuulumisen voiman ja alamme kokea esimerkiksi yhteiskunnalliset asiat kuten ilmastonmuutoksen musertavina. Ajattelemme, että ei se maailmaa pelasta, että minä lasken sisälämpötilaa/lennän vähemmän/syön kasvisruokaa/pyöräilen/vaihdan vihreään sähköön/vähennän kulutustani/kuljen julkisilla/kierrätän. Itse asiassa kyllä se osaltaan pelastaa. Ja se, että jättää nämä valinnat tekemättä, vaikuttaa haitallisesti. Ei ole millään tavalla neutraalia olla tekemättä mitään. Älä siis anna erillisyyden harhan pysäyttää liikettäsi! Vai haluatko todella valita liikkumattomuuden?

Mihin ryhmään sinä kuulut ja mitä olet osana laajempaa yhteisöä toteuttamassa? Haluatko elämäntapasi olevan liikkumattomasti osa ongelmaa vai vahvistuvasti osa ratkaisua? Tuntuuko sinusta kenties edelleen sitkeästi pohjimmiltaan siltä, että yksi ihminen ei voi vaikuttaa? Tiedän kokemuksesta, että mollikansalaisena tartutan omaa yhteiskunnallista alavireisyyttäni muihin. Jaa tämä melankolisuus minulle ja takaan, että se vaikuttaa minuun. Yksi ihminen ei voi olla vaikuttamatta.

Ankeuttaja on Harry Potter-kirjoista sieluton hahmo, joka iljettävästi loisena ruokkii itseään muiden olentojen myönteisillä tunteilla, onnellisuudella ja hyvillä muistoilla. Sen ollessa lähistöllä koko ympäristö muuttuu kylmäksi ja pimeäksi. Ankeuttaja on käsite, joka kuvaa osuvasti niin sisäistä kuin sosiaalista todellisuuttamme. Sitä vastaan tulee oppia suojautumaan. Jos ankeuttaja pääsee suutelemaan, pahimmillaan uhrista jää vain tyhjä kuori, joka ei pysty enää ajattelemaan tai paranemaan. Jos ankeuttajan on onnistunut ajamaan pois, suklaa on kuulemma tehokas ensiapu tästä kohtaamisesta toipumiseen. Ankeuttaja on minulle sisäisesti tuttu hyypiö. Olen hiljalleen oppinut yhä tehokkaammin ajamaan sen pois mieleni megafonista ja sanomaan sille naama umpeen. Enkä varmasti anna sen enää suudella minua.

Minä haluan hyvän elämän yhden maapallon rajoissa. Olen oppinut tuntemaan itseni vahvistuvasti voimakkaammaksi oman elämäni kohtuullistamisen kautta epätoivon ja ahdistuksen sijasta. Helpottavaa. Jokainen valinta jolla kohtuullistan omaa elämääni saa minut nykyään tuntemaan itseni hieman voimakkaammaksi, ei ahdistuneemmaksi, riittämättömämmäksi, avuttomammaksi tai syyllisemmäksi. Toivon, että sinäkin voisit kokea tätä jatkuvasti vahvistuvaa tunnetta. Tuntuu hyvältä ja erittäin onnelliseltakin päivä päivältä oppia elämään yhä enemmän linjassa omien arvojensa kanssa. Vaikka olisin maailman ainoa ihminen (onneksi en ole), haluan ja valitsen opetella elämään yhden maapallon kokoista elämää. Tämä on tietysti pitkä prosessi. Sen tulee siksi olla samalla sekä mahdollisimman ripeä  – asia on akuutti ja vaatii toimintaa – että riittävän kiireetön – prosessin pitää olla sisäisesti kestävä, jotta muutokset ovat pysyviä, ja jaksan tehdä kohtuullistamista pitkäjänteisesti. Ja itse valittu, ei pakotettu: minä haluan valita näin.

Sinä pystyt ja sinä osaat. Ihan varmasti. Ja kun et osaa, voit oppia. Kyllä voit. Ei mietitä nyt sitä, mitä muut tekevät. Jos joku tekee huonoja valintoja, ei sinun tarvitse matkia. Ikävä juttu hänelle. Jos joku ankeutuu, ei sinun tarvitse ankeutua myös. Tärkeää on mitä sinä valitse tehdä? Onko osasi ja elämäsi merkityksetön vai tärkeä? Miten voisit kokea itsesi voimakkaaksi ja itsestäsi ylpeäksi? Mihin ryhmään haluat jatkossa kuulua? Se, mitä valitset ei nimittäin voi olla vaikuttamatta. Onnea matkaan, luotan valintaasi.

Tobias Keller - Yhteisölliset ratsastajat.jpeg

Omistettu kaikille ankeuttajien uhreille.

…ai niin: yksi juttu unohtui kertoa! Nimittäin, sen lisäksi, että pyrin henkilökohtaisesti hyvään elämään yhden maapallon rajoissa, olemme ystäväni kanssa tekemässä aloitetta edistää erästä hyvin merkittävää muutosta asumiseen liittyen eräässä suuressa jyväskyläläisessä toimijassa. Prosessin ollessa kesken en halua kertoa vielä tämän tarkemmin yksityiskohtia. Mutta sen kerron että jos aloitteemme menee läpi, säästynyt ilmastovaikutus on arviolta peräti 1 900 000 kg CO2e! Yhden ihmisen kestävä hiilijalanjälki eli yksi ”maapallo” on vuodessa 2500 kg CO2e. Saavutettu säästö olisi 750 maapalloa. Huh huh! Tämä tuntuu vaikuttamiselta. Yhden ihmisen vaikuttamiselta.

Lähteet

Nissinen, A., Grönroos, J., Heiskanen, E., Honkanen, A., Katajajuuri, J-M., Kurppa, S., Mäkinen, T., Mäenpää, I., Seppälä, J., Timonen, P., Usva, K. Virtanen, Y. & Voutilainen, P. 2007. Developing Benchmarks for Consumer Oriented Life Cycle Assessment-Based Environmental Information on Products, Services and Consumption Patterns. Journal of Cleaner Production 15 (6), 538-549.

Nissinen, A., Heiskanen, E., Perrels, A., Berghäll, E., Liesimaa, V. & Mattinen, M. 2012. Ohjauskeinoyhdistelmät asumisen, henkilöliikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten hillintään. KUILU-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristö 11/2012

Potter Wiki. Ankeuttaja. Viitattu 14.10.2016 http://fi.harrypotter.wikia.com/wiki/Ankeuttaja

Rowling, J.K. 2000. Harry Potter – Azkabanin vanki. Tammi: Helsinki.

Rowson, J. 2013. A New Agenda on Climate Change. RSA – Action and Research Centre.

Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J-M., Härmä, T., Korhonen, M-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. 2011. An Assessment of Greenhouse Gas Emissions and Material Flows Caused by the Finnish Economy Using the ENVIMAT Model. Journal of Cleaner Production 19 (16), 1833-1841.

Kuvat

Alan Labisch. https://unsplash.com/photos/9r1rymzpodc

Faustin Tuyambaze. https://unsplash.com/photos/32jpXPNlmqY

Tobias Keller. https://unsplash.com/?photo=ucdh5HMkRMg