Reading in English? The text in English is right after the text in Finnish.


Sain äskettäin erinomaisen olennaisen lukijakysymyksen, kiitos sinulle lukija – tässä omakohtainen vastaus ja näkökulma tärkeään aiheeseen!

Aloin vähentämään kaikkea elämässäni että en kuormittaisi niin paljon mutta sitten uutisissa kerrottiin miten Intiassa miljardi ihmistä heittää roskat vaan suoraan viereiseen jokeen. Tulee niin turha olo, että miksi vaivautua täällä?

Kaikki meistä ovat elämässään kokeneet voimattomuutta. Yksi haluaisi syödä vähemmän herkkuja, mutta ei pysty hillitsemään itseään. Toinen haluaisi olla parempi vanhempi, mutta on niin väsynyt ettei kerta kaikkiaan töiden jälkeen jaksa ja pysty. Kolmas haluaisi, että omalla työpaikalla otettaisiin työntekijöiden hyvinvointi paremmin huomioon, mutta ei koe voivansa nykyiselle hektiselle ja pahoinvointia tuottavalle menolle yhtään mitään. Neljäs haluaisi, että Suomessa lopetettaisiin veronkierto, mutta kokee että eihän yksi ihminen voi tälle oikeastaan mitään tehdä. Viides haluaisi kohtuullisemman maailman, mutta kokee riittämättömyyttä omien tekojensa pienuudesta suhteessa näkemiensä ongelmien valtavaan kokoon. Mikä heitä kaikkia yhdistää? Kokemus siitä, etteivät he voi todellisuudessa vaikuttaa omaan ympäristöönsä haluamallaan tavalla ja nähdä siinä muutoksia sydämessään toivoisivat. Hyvin tavallista, sanoisin.

Lähes kaikki meistä ovat kokeneet elämässämme myös voimakkuutta. Yksi on onnistunut lopettamaan tupakoinnin usean yrityksen jälkeen. Toinen on onnistunut ruuhkavuosina huolehtimaan lapsistaan ja olemaan läsnäoleva, turvallinen vanhempi. Kolmas sai työpaikallaan läpi vuosia ideoimansa tärkeän muutoksen, joka nosti merkittävästi koko työyhteisön hyvinvointia. Neljäs teki kansalaisaloitteen, joka meni loppujen lopuksi eduskunnassa niukasti läpi ja muutti asioita valtakunnallisella tasolla. Viides osoitti, että vallankumouksen voi tehdä ilman väkivaltaa ja hänen kasvonsa komeilevat nykyään t-paidoissa. Mikä heitä kaikkia yhdistää? Kokemus siitä, että minä voin vaikuttaa omaan ympäristööni ja nähdä siinä hyviä toivomiani muutoksia oman aktiivisuuteni seurauksena.

Kumpi sinun toimintaasi ohjaa?

Lyhyt tarina omasta voimattomuuden kokemuksestani. Edellisenä vuonna 2015 jätin ensimmäistä kertaa koskaan äänestämättä eduskuntavaaleissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koin, että omalla äänelläni ei ole todellista poliittista merkitystä. Äänestämättä jättäminen tuntuikin hyvin surulliselta. Menin vaalipaikalla käymään ystäväni kanssa, mutta sielläkin itsepintaisesti tuntui, että en halua äänestää. Miksi? Koin, että hyvätkään yksittäiset poliitikot eivät nykyisessä poliittisessa järjestelmässämme saa aikaan ajamiaan hyviä uudistuksia, vaan että koko järjestelmä on jotenkin rikki. Tai ainakin luottamukseni siihen oli mennyt rikki. Minusta oli tullut mollikansalainen. Miten sitten kävikään? Valtaan äänestettiin hallitus, jonka linja on todella kaukana siitä, mitä poliittisesti toivoisin. Jälkikäteen ajateltuna huomasin, että ero eniten ja vähiten kannattamani vaihtoehdon välillä on lopulta hyvin merkittävä. Sanoisin, että kooltaan äänestämisen arvoinen.

Vuonna 2010 tutkin gradussani demokratiaa suhteessa kasvatukseen. Demokratian perusajatus on se, että valta on kansalaisilla. Siihen kuuluu ajatus, että jokaisella tulee olla oikeus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Jokaisella on ääni ja äänioikeus. Ajatus siitä, että yksi ihminen ei voi vaikuttaa on demokratian ja perustuslain vastainen. Ymmärrän kyllä hyvin ja omakohtaisesti sitäkin, että toivottomalta voi tuntua ja luovuttaminen vaanii mieltämme. Demokratiaa ei kuitenkaan ole ilman sitä, että yksi ihminen voi vaikuttaa. Jos uskomme että yksi ihminen ei voi vaikuttaa, meidän täytyisi lakkauttaa demokratia. Haluaisimmeko siirtyä vaikka kuningasvaltaan? Tosiasia on se, että poliittisen järjestelmämme johtoon on valittu henkilöt ääni kerrallaan. Suomalainen demokratia ei ole lähellekään täydellinen, mutta ihan kehityskelpoinen kuitenkin. Ja minä en halua olla osa nukkuvien puoluetta ihan kehityskelpoisessa demokratiassa. Ensi vaaleissa on minunkin aika jälleen äänestää. Niin kuin äänestän joka päivä jaloillani, käsilläni, mielelläni ja sydämelläni.

Meillä on valta lannistaa ja meillä on valta kannustaa. Millä tavalla haluamme tätä valtaamme käyttää? Suhteessa ilmastonmuutokseen meillä on suoraa valtaa huomattavasti enemmän kuin monimutkaisissa kansainvälisissä kysymyksissä yleensä. Mihin tätä valtaa käytämme? Kotitaloudet ovat hiilijalanjäljen suhteen suurin puolue 70% osuudella kaikista ilmastopäästöistä. Olemme siis kaikki hallituksessa, tajusimme sitä tai emme. Vaikutamme omalla elämäntavallamme ja valinnoillamme suoraan ilmastonmuutokseen. Ihan joka päivä.

faustin-tuyambaze-ihmisjoukko

Briteissä vuonna 2013 tehdyssä laajassa kyselytutkimuksessa jaettiin ihmiset kolmeen luokkaan ilmennetyn asenteen ja käyttäytymisen perusteella: 19,6% ihmisistä (Vakuuttumattomat) ei ole vakuuttunut ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen todenperäisyydestä, 63,9% enemmistö (Liikkumattomat) hyväksyy ilmastonmuutoksen todenperäisyyden ilman aktiivista käyttäytymistä sen torjumiseksi ja 14,5% ihmisistä (Johdonmukaiset) hyväksyvät ilmastonmuutoksen todenperäisyyden ja käyttäytyvät johdonmukaisesti sen torjumiseksi omassa elämässään. Noin 80% siis uskoo ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan vakava uhka, mutta vain 15% käyttäytyy omassa elämässään johdonmukaisesti sen torjumiseksi. Ehkä luvut ovat myös meillä Suomessa jotain samansuuntaista. Mihin ryhmään ajattelet itse kuuluvasi?

Rinnastetaanpa yllä oleva tilasto demokratiaan, vaaleihin ja äänestämiseen. Äänestysprosentti ilmastovaaleissa olisi Johdonmukaisten äänin tällä hetkellä noin 15%. Nukkuvien puolue olisi suurin ja jakautuisi kahteen leiriin: Vakuuttumattomat 20% ei uskoisi, että vaaleja on ylipäätään olemassakaan kun taas Liikkumattomat 65% uskoisi, että vaalit ovat totta ja niiden tulos tärkeä, mutta jättävät kuitenkin oman äänioikeutensa käyttämättä. Meillä olisi enemmistö, joka ei usko voivansa vaikuttaa vaaleissa. Enemmistö, joka ei ymmärrä itseään enemmistönä. Erillisyyden harhassa Liikkumattomat uskoisivat olevansa vain yksittäisiä henkilöitä kaikkien ryhmien ulkopuolella. Samalla he ovat suurin ryhmä.

Asenteen tasolla olemme lähellä ratkaisua, käyttäytymisen tasolla kauempana. Kohtuullisuuteen sitoutuneen käyttäytymisen ydinhaasteena ei vaikuttaisi olevan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen uhkan kieltäminen, epäileminen tai tietämättömyys siitä, vaan enemmistön passiivinen käyttäytyminen suhteessa ilmiöön. Liikkumattomuus. Liikkumattomat tulevat tämän vuoksi ratkaisemaan kysymyksen ilmastonmuutoksesta. Kysymys voidaan hyvin ratkaista ilman Vakuuttumattomien vahvaa osallisuutta, vaikka Donald Trump heihin kuuluukin. Liikkumattomia pitää saada heräämään ja siirtymään Johdonmukaisiin. Yksi ihminen kerrallaan. Ehkä sinä voisit olla yksi heistä? Olisi todella kaunista ja upeaa, jos olisit osa tätä muutosta. Huomio Arvon Liikkumattomat! Johdonmukaiset tarvitsevat teitä, me tarvitsemme ääntänne.

Miten voisimme alkaa kokea itseämme taas voimakkaaksi? Yksi näkökulma tässä on ymmärtää ja oivaltaa se, että emme tee valintojamme sosiaalisessa tyhjiössä, vaan niillä on aina merkittävää vaikutusta ihmisiin ympärillämme. Vaikutamme jatkuvasti toisiimme. Emme oikeastaan ole yksilöitä, vaan kuten Frank Martela sanoo suhteloita – elämme jatkuvasti vaikutussuhteissa muihin ihmisiin. Ja aina kun ajattelemme liian yksilökeskeisesti, menetämme yhteisöihin kuulumisen voiman ja alamme kokea esimerkiksi yhteiskunnalliset asiat kuten ilmastonmuutoksen musertavina. Ajattelemme, että ei se maailmaa pelasta, että minä lasken sisälämpötilaa/lennän vähemmän/syön kasvisruokaa/pyöräilen/vaihdan vihreään sähköön/vähennän kulutustani/kuljen julkisilla/kierrätän. Itse asiassa kyllä se osaltaan pelastaa. Ja se, että jättää nämä valinnat tekemättä, vaikuttaa haitallisesti. Ei ole millään tavalla neutraalia olla tekemättä mitään. Älä siis anna erillisyyden harhan pysäyttää liikettäsi! Vai haluatko todella valita liikkumattomuuden?

Mihin ryhmään sinä kuulut ja mitä olet osana laajempaa yhteisöä toteuttamassa? Haluatko elämäntapasi olevan liikkumattomasti osa ongelmaa vai vahvistuvasti osa ratkaisua? Tuntuuko sinusta kenties edelleen sitkeästi pohjimmiltaan siltä, että yksi ihminen ei voi vaikuttaa? Tiedän kokemuksesta, että mollikansalaisena tartutan omaa yhteiskunnallista alavireisyyttäni muihin. Jaa tämä melankolisuus minulle ja takaan, että se vaikuttaa minuun. Yksi ihminen ei voi olla vaikuttamatta.

Ankeuttaja on Harry Potter-kirjoista sieluton hahmo, joka iljettävästi loisena ruokkii itseään muiden olentojen myönteisillä tunteilla, onnellisuudella ja hyvillä muistoilla. Sen ollessa lähistöllä koko ympäristö muuttuu kylmäksi ja pimeäksi. Ankeuttaja on käsite, joka kuvaa osuvasti niin sisäistä kuin sosiaalista todellisuuttamme. Sitä vastaan tulee oppia suojautumaan. Jos ankeuttaja pääsee suutelemaan, pahimmillaan uhrista jää vain tyhjä kuori, joka ei pysty enää ajattelemaan tai paranemaan. Jos ankeuttajan on onnistunut ajamaan pois, suklaa on kuulemma tehokas ensiapu tästä kohtaamisesta toipumiseen. Ankeuttaja on minulle sisäisesti tuttu hyypiö. Olen hiljalleen oppinut yhä tehokkaammin ajamaan sen pois mieleni megafonista ja sanomaan sille naama umpeen. Enkä varmasti anna sen enää suudella minua.

Minä haluan hyvän elämän yhden maapallon rajoissa. Olen oppinut tuntemaan itseni vahvistuvasti voimakkaammaksi oman elämäni kohtuullistamisen kautta epätoivon ja ahdistuksen sijasta. Helpottavaa. Jokainen valinta jolla kohtuullistan omaa elämääni saa minut nykyään tuntemaan itseni hieman voimakkaammaksi, ei ahdistuneemmaksi, riittämättömämmäksi, avuttomammaksi tai syyllisemmäksi. Toivon, että sinäkin voisit kokea tätä jatkuvasti vahvistuvaa tunnetta. Tuntuu hyvältä ja erittäin onnelliseltakin päivä päivältä oppia elämään yhä enemmän linjassa omien arvojensa kanssa. Vaikka olisin maailman ainoa ihminen (onneksi en ole), haluan ja valitsen opetella elämään yhden maapallon kokoista elämää. Tämä on tietysti pitkä prosessi. Sen tulee siksi olla samalla sekä mahdollisimman ripeä  – asia on akuutti ja vaatii toimintaa – että riittävän kiireetön – prosessin pitää olla sisäisesti kestävä, jotta muutokset ovat pysyviä, ja jaksan tehdä kohtuullistamista pitkäjänteisesti. Ja itse valittu, ei pakotettu: minä haluan valita näin.

Sinä pystyt ja sinä osaat. Ihan varmasti. Ja kun et osaa, voit oppia. Kyllä voit. Ei mietitä nyt sitä, mitä muut tekevät. Jos joku tekee huonoja valintoja, ei sinun tarvitse matkia. Ikävä juttu hänelle. Jos joku ankeutuu, ei sinun tarvitse ankeutua myös. Tärkeää on mitä sinä valitse tehdä? Onko osasi ja elämäsi merkityksetön vai tärkeä? Miten voisit kokea itsesi voimakkaaksi ja itsestäsi ylpeäksi? Mihin ryhmään haluat jatkossa kuulua? Se, mitä valitset ei nimittäin voi olla vaikuttamatta. Onnea matkaan, luotan valintaasi.

Tobias Keller - Yhteisölliset ratsastajat.jpeg

Omistettu kaikille ankeuttajien uhreille.

…ai niin: yksi juttu unohtui kertoa! Nimittäin, sen lisäksi, että pyrin henkilökohtaisesti hyvään elämään yhden maapallon rajoissa, olemme ystäväni kanssa tekemässä aloitetta edistää erästä hyvin merkittävää muutosta asumiseen liittyen eräässä suuressa jyväskyläläisessä toimijassa. Prosessin ollessa kesken en halua kertoa vielä tämän tarkemmin yksityiskohtia. Mutta sen kerron että jos aloitteemme menee läpi, säästynyt ilmastovaikutus on arviolta peräti 1 900 000 kg CO2e! Yhden ihmisen kestävä hiilijalanjälki eli yksi ”maapallo” on vuodessa 2500 kg CO2e. Saavutettu säästö olisi 750 maapalloa. Huh huh! Tämä tuntuu vaikuttamiselta. Yhden ihmisen vaikuttamiselta.

Lähteet

Nissinen, A., Grönroos, J., Heiskanen, E., Honkanen, A., Katajajuuri, J-M., Kurppa, S., Mäkinen, T., Mäenpää, I., Seppälä, J., Timonen, P., Usva, K. Virtanen, Y. & Voutilainen, P. 2007. Developing Benchmarks for Consumer Oriented Life Cycle Assessment-Based Environmental Information on Products, Services and Consumption Patterns. Journal of Cleaner Production 15 (6), 538-549.

Nissinen, A., Heiskanen, E., Perrels, A., Berghäll, E., Liesimaa, V. & Mattinen, M. 2012. Ohjauskeinoyhdistelmät asumisen, henkilöliikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten hillintään. KUILU-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristö 11/2012

Potter Wiki. Ankeuttaja. Viitattu 14.10.2016 http://fi.harrypotter.wikia.com/wiki/Ankeuttaja

Rowling, J.K. 2000. Harry Potter – Azkabanin vanki. Tammi: Helsinki.

Rowson, J. 2013. A New Agenda on Climate Change. RSA – Action and Research Centre.

Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J-M., Härmä, T., Korhonen, M-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. 2011. An Assessment of Greenhouse Gas Emissions and Material Flows Caused by the Finnish Economy Using the ENVIMAT Model. Journal of Cleaner Production 19 (16), 1833-1841.

Kuvat

Alan Labisch @Unsplash

Faustin Tuyambaze @Unsplash

Tobias Keller @Unsplash


I just received an essential question from one of my readers – here is my personal anwer and perspective to this important topic.

I started to reduce everything in my life so that I would not burden as much but then in the news they are telling me that in India billion people throw their garbage straight to the nearest river. It makes me feel so irrelevant, why should I bother?

All of us have probably experienced powerlessness in our lives. One would like to eat less treats but cannot control one’s desires. Another would like to be a better parent but is so tired after work that simply feels unable to find the energy for being different. One wants to see progress in one’s workplace in taking account workers well-being but does not feel to have any power over the current hectic culture that is producing this illfare. Another would want to end tax avoidance in Finland but experiences that one person cannot really make a difference about it here. One would like to see a more moderate world but feels insufficiency towards one’s own actions and their smallness in relation to the huge size of the problems recognized. What do all of them share? An experience that they are ultimately unable to influence their environment to produce changes they wish to see in their heart. This is very common, I argue.

Almost all of us have also some experiences of being and feeling powerful. One has succeeded in quitting smoking after several attempts. Another has managed to take care of one’s children being a safe parent that is present with them in spite of one’s peak years. One has been able to pass an important change designed by many years which increased significantly the well-being of one’s work community as a whole. Another initiated a citizens’ initiative which was sent to the parliament, finally passed and changed things at the national level. One showed that revolution is possible without violence and now you can find his face in T-shirts. What do they all share? An experience that I am capable of influencing my life environment and to see good things happen there as a consequence of my personal effort.

Which one of these mindsets you relate?

A short story about my own powerlessness experienced. In 2015, I did not vote for the first time ever in the elections choosing a new Finnish parliament. This was also a first time I experienced that my voice does not matter politically. Not voting felt mostly very sad. I even went with a friend of mine to a polling place but standing there I still felt like not voting. Why? My experience was that even the best politicians are currently not capable of producing the good reforms they advocate within our current political system that seems to be somehow broken to the core. Or at least my trust to the system was broken to the bone. I had become a minor citizen singing the blues with many others. But what was the result on the elections? A goverment was, of course, elected and this time with policies very far from my political preferences. Afterwards, I realized that the difference between my least and most wanted alternatives were in the end very significant. I would now say a difference that is worth voting.

In 2010, I was doing my Master’s Thesis and researching democracy in relation to education. The core idea of democracy is that the ultimately people got the power in society. It is based on an idea that every should have a right to make a difference in one’s living environment. Every has a voice and a right to vote. The idea that one person cannot make a difference is against the principles of democracy and our constitution. I mean, I do personally understand well that everything may feel hopeless and giving up is haunting our minds. Nevertheless, democracy cannot exist without (single) persons making a difference. If we truly believe that one person cannot make a difference, we would need to put an end to democracy. Would we prefer monarchy? The fact is that those people voted to lead our political system have been chosen there vote by vote. A Finnish democracy is not nearly perfect but it is still quite developable one. And I do not prefer being a part of abstention in a developable democracy. When the next elections come, it is my time to vote as well. As I vote daily with my feet, hands, mind and heart.

We have the power to discourage and we have the power to encourage. What ways do we choose to use this power? In relation to climate change we have direct power significantly more than is usual when it comes to such complex international issues. ow are we using this power? In total, households are the biggest party of carbon footprints with the share of 70% of all climate emissions. Thus, we seem to be all in the government of climate change, whether we realize this or not. We make a difference with our lifestyles and choices. Every single day.

faustin-tuyambaze-ihmisjoukko

In UK in 2013, a broad survey was carried out that categorized people into three groups based on climate attitudes and behaviour: 19,6% of the people (The Unconvinced) were not convinced that human-caused climate change is true, the majority of 63,9% (The Unmoved) accepts climate change to be true but does not actively behave in order to tackle it and 14,5% of the people (The Consistent) accept that climate change is true while behaving consistently with their knowledge in their lives to tackle it. So about 80% believes that human-caused climate change is a serious threat but only 15% behaves consistently according to this knowledge in their everyday life. The numbers might be something like this here in Finland as well. What group do you belong?

Let’s compare the statistics above to democracy, elections and voting. The turnout percentage in these climate solution elections is at the moment about 15% with votes from The Consistent. The biggest party is The Abstained and it is split into two political camps: The Unconvinced (20%) who do not believe that there is elections at all and The Unmoved (65%) believing the elections do exist and the results matter, however, without using their right to vote in them. From this perspective, we have a majority that does not believe to have any power in elections. A kind of majority that does not recognize itself to be a majority. In the delusion of being separate, The Unmoved see themselves merely as single persons outside all groups. At the same time, they are the largest group.

At the level of attitude, we are close to the solution; at the level of behaviour, we are more far away. The core challenge of more moderate behaviour seems not to be the denial, suspicion or being uninformed in relation to the threat of human-caused climate change but the passive behaviour of the majority when it comes to this phenomenon. Being unmoved. Because of this, The Unmoved will determine how is the question of climate change going to turn out in future. Indeed, it is fully possible to solve this question without the strong participation from The Unconvinced, even when Donald Trump is one of them. The Unmoved must be awakened to join The Consistent. One person at a time. Maybe you choose to be one of them? It would be such a beautiful and wonderful thing to see you as a part of this change. Attention Dear Unmoved! The Consistent need you, we need you to use your voice.

How could we experience ourselves to be powerful again? One thing to consider here is to understand and realize that we do not make choices in social vacuum and that they always effect people around us significantly. We are constantly influencing each other. We are deeply interrelated. And every time we think within the individualism mindset, we lose the power of belonging to communities and start to experience, for example, political issues such as climate change to be devastating. We say to ourselves that it does not save the world if I fly less / lower indoor temperature / eat plant-based food / bicycle / make a renewable electricity deal / reduce my consumption / use public transport / recycle. As as matter fact it does partially save. And to choose not to do these things will have a harmful effect. It is in no way neutral to choose to do nothing. Don’t let the delusion of being separate stop you from moving on! Or do you really want to choose being unmoved?

What group do you belong and which kind of community are you a part of? Do you wish your lifestyle continues to be a part of the problem or an ever-strengthening part of solution? Do you still persistently feel that one person cannot make a difference? I know from my experience that when being a minor citizen, I infect my personal societal blues with the others. Share such melancholy with me and I guarantee it has an effect on me. One person cannot be not making a difference.

Dementor is a soulless character in Harry Potter books, a disgusting parasite that feeds itself by draining positive emotions, happiness and good memories out of other beings. When it is around, the whole environment turns cold and dark. Dementor is a concept which describes well both inner and social reality. We must learn to defend ourselves against it. If dementor is able to kiss, the worst case is that the victim turns into an empty shell that is no longer capable of thinking and unable to recover. If a dementor is succesfully chased away, chocolate is apparantely an effective first-aid to recover from the encountering. For me, The Dementor is innerly a familiar creep. Slowly, I have learned more effectively chase it away from the megaphone of my mind and tell it to shut up. And I will certainly not let it kiss me anymore.

I want to live a good life within the limits of one Earth. I have mostly learned to feel myself more powerful through my personal carbon moderation instead of feeling desperate and anxious. This is a relief. Every choice which makes my life more moderate makes me now feel myself a bit more powerful – not more anxious, insufficient, helpless and guilty. It feels great and happy to learn day by day to align more and more with my values. Even if I would be the only person in the world (fortunately, I am not), I wish and choose to learn a life size of one Earth. This is naturally a long process. Therefore, it must be both as rapid as possible – the issue is acute and requires action – and unhurried enough – the process must align with inner sustainability to make changes permanent and to maintain my inner resources to do this moderation in long-term. Something that is genuinely self-chosen, not pushed and forced in panic: I want to choose this way.

You can do it and you are able. No doubt about it. And when you are not able, you can always learn. Yes, you can. Let’s not think what others do for a minute, ok? If somebody makes bad choices, it doesn’t mean you should do them too. Bad for him, bad for her. And if somebody gets gloomy, you do not need to get gloomy as well. What is important within your power is what do you decide to choose? Do you see your life and own share meaningless or meaningful? How could you experience yourself to be powerful and proud for yourself again? What group would you like to belong in future? What you choose cannot be not making a difference. Good luck, I trust and count on your choice.

Tobias Keller - Yhteisölliset ratsastajat.jpeg

Dedicated to all the victims of dementors. 

References

Nissinen, A., Grönroos, J., Heiskanen, E., Honkanen, A., Katajajuuri, J-M., Kurppa, S., Mäkinen, T., Mäenpää, I., Seppälä, J., Timonen, P., Usva, K. Virtanen, Y. & Voutilainen, P. 2007. Developing Benchmarks for Consumer Oriented Life Cycle Assessment-Based Environmental Information on Products, Services and Consumption Patterns. Journal of Cleaner Production 15 (6), 538-549.

Nissinen, A., Heiskanen, E., Perrels, A., Berghäll, E., Liesimaa, V. & Mattinen, M. 2012. Ohjauskeinoyhdistelmät asumisen, henkilöliikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten hillintään. KUILU-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristö 11/2012

Harry Potter Wiki. Dementor.

Rowling, J.K. 2010. Harry Potter and the Prisoner of Azkaban. Bloomsbury: London. 

Rowson, J. 2013. A New Agenda on Climate Change. RSA – Action and Research Centre.

Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J-M., Härmä, T., Korhonen, M-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. 2011. An Assessment of Greenhouse Gas Emissions and Material Flows Caused by the Finnish Economy Using the ENVIMAT Model. Journal of Cleaner Production 19 (16), 1833-1841.

Pictures

Alan Labisch @Unsplash

Faustin Tuyambaze @Unsplash

Tobias Keller @Unsplash