Reading in English? The text in English is right after the text in Finnish.

Terveisiä ilmastonmuutoksen hillitsevää käyttäytymistä käsittelevän väitöskirjatyöni ja kehittämishankkeeni rahoitushakukierrokselta! Nyt kun minulla on taas aikaa kirjoittaa jotain muuta kuin rahoitushakemuksia, haluan ilmiantaa pitkästä aikaa omakohtaista oppimista oman hiilijalanjälkeni kohtuullistamistyössä. Ajankohta tuntuu sopivalta myös käynnistää tämän blogin kaksikielisyys: tästä lähin pyrin kirjoittamaan myös englanniksi suomen rinnalla. Glokaalisti siis mars eteenpäin.

On helmikuun 17. päivä ja seison tietokoneeni ääressä. Avaan verkkoympäristön, jota käytän oman kuluttamiseni seurantaan. Tarkistan tavaroihin ja palveluihin käytetyn saldoni tämän kuukauden osalta: summa on tänään 184€. Olen haastanut itseni pitämään tavaroiden ja palveluiden kulutukseni enintään 250€/kk viime lokakuusta lähtien. Se on 50% vähemmän mihin olen tottunut. Koko vuoden budjettina on tällä tahdilla 3000€. Tämä kattaa kaikki kodin hankinnat, ravintolapalvelut, viestintäpalvelut, terveydenhoitokulut yms. eli ihan kaiken. Olen laskenut pois ainoastaan hyväntekeväisyyteen antamani kuukausilahjoitukset, jotka ovat katsoakseni tulonsiirtoja minulta muille palveluiden hankkimisen sijaan. Tulos? Olen onnistunut pysymään 250€ tavoitteessa nyt jo neljä kuukautta. Tarkkana on pitänyt olla, mutta onnistuminen tässä tuntuu miltäpäs muultakaan kuin hyvältä. Vaivan arvoiselta.

Koska pidän konkretiasta, on hyvä kertoa minkälainen konkreettinen ilmastovaikutus tällä nimenomaisella skarppaamisella on hiilijalanjälkeeni. Tavaroiden ja palveluiden kuluttamisen hiilijalanjälkeni oli entisillä kulutustottumuksillani 2,4 tonnia eli noin yhden maapallon (2,5 tonnia) kokoinen. Tämä on hieman alle suomalaisten keskiarvon: kulutamme kuukaudessa kodin hankintoihin, tavaroihin ja palveluihin 620e. Keskiverto ilmastovaikutus on tämän myötä 3,1 tonnia.

clark-street-mercantile-tavaraa

Mistä lähdin sitten liikkeelle? Suhteeni tavaroiden ja palveluiden ostamiseen on aiemmin ollut aika mutkaton ja rajoittamaton. Kiteytettynä: jos minulla on rahaa, voin ostaa mitä haluan. Jos haluan tuon tuolta ja minulla on rahaa, ostan. Siinä oikeastaan se, helppoa ja yksinkertaista! Onko tämä kuluttaminen ilman rajoja tehnyt minusta ja elämästäni onnellisemman? Varmastikaan ei. Ei lahjoihin hukutettu lapsikaan osaa saamastaan yltäkylläisyydestä iloita, päinvastoin. Ahmiminen ei taida kannattaa.

Ensimmäinen mielenkiintoinen huomioni oman asenteeni muuttumisesta rajatun budjetin ansiosta on se, että olen alkanut arvostamaan tavaraa enemmän. Se ei ole minulle enää itsestäänselvyys, vaan harkitumpi valinta. Valitsemieni tavaroiden arvo nousee silmissäni, kun olen perusteellisemmin harkinnut ostopäätökseni. Olen ollut niihin aiempaa tyytyväinen ja tuntenut niistä aiempaa suurempaa iloa. Mielenkiintoista ja osin yllättävääkin.

Mitä olen sitten konkreettisesti alkanut tehdä toisin? Ensinnäkin, kuluttamisen seuranta on välttämätön osa koko prosessia, jota ilman ei kerry tarvittavaa tietoa omasta kuluttamisesta. Vuoden tietoja kerättyäni minulla on tarvittava data lähtötilanteestani. Ostopäätösten suhteen olen huomannut tulevani harkitsevammaksi, koska minun täytyy valita ostoimpulsseistani osa sen sijaan että toteuttaisin välittömästi ne kaikki. Ajattelutapani on ilmeisesti muuttunut. Kysyn nykyään useammin itseltäni: Mitä tarvitsen nyt eniten? Kuinka hyödyllinen tämä tavara tai palvelu minulle olisi? Tuleeko se säännölliseen käyttöön vai päätykö nurkkaan lojumaan? Saanko tämän jälleenmyytyä, kun en enää itse tarvitse sitä ja säilyykö sen arvo? Tuottaako se minulle iloa, tekeekö se elämästäni paremman? Onko minulla maksutonta vaihtoehtoa iloita tai saada sama hyöty?

Olen siinä suhteessa hyvin tavallinen ja tyypillinen ihminen, että tavaramääräni tuottaa minulle tyytymättömyyttä ja toisinaan lievää ahdistusta. Ottaa päähän, kun tavaroille, joita on hankkinut, ei olekaan käyttöä. Niiden tehtävänä on tällöin ainoastaan lojuminen. Typerää. Jollain voisi olla tälle rummulle päivittäin käyttöä, mutta itse en ole koskenut siihen puoleen vuoteen. Ja ai niin, tuo sählymailakin. Muuttopäivänä huomaat jälleen muuttavasi tavaroita, joihin et ole koskenut ollenkaan sitten edellisen muuton. Tuntuu turhalta.

Olen kiitollinen siitä, että rajallisempi budjetti on lisännyt motivaatiotani laittaa kokonaan tai lähes tarpeeton tavarani kiertoon. Osan voi lahjoittaa tarvitsevalle, osan voi myydä. Monen sadan euron arvoista cajon-rumpua kirpaisi pienituloisena vain luovuttaa. Voi sitä riemua kun sain tämän rummun myytyä ja sillä rahalla mahdollistui uusien silmälasien osto! Olen linjannut, että myydessäni käytettyä tavaraani voin sillä kasvattaa kuukausibudjettiani. Vaihdan vanhan johonkin itselleni uuteen. Motivoivaa. Hyvän tavaran metsästyksestä ja kauppaamisesta on tullut arjessa jännittävämpää. Myönteisiä sivuvaikutuksia!

Olen oppinut, että ensisijaisinta tavaroiden ja palveluiden kohtuullistamisessa ilmastovaikutuksen kannalta näyttäisi olevan kulutettu rahamäärä. Tärkeintä on siis vähentää kulutusta ja säästää rahaa. Vähähiilisten tavaroiden ja palveluiden valinta on tätä tukeva strategia, mutta kysymys siitä mitä tavaroita ja palveluita ostan ei ole yllättäen ensisijainen. Tärkeä tietää. Eri tavaroiden ja palveluiden hiili-intensiteetti vaihtelee (0,2-0,9kg CO2e per kulutettu €), mutta ei lähellekään niin paljon kuin esimerkiksi eri ruoka-aineiden välillä (vrt. 0,2-15kg CO2e per tuotettu ruokakilo). Logiikka on siis olemuksellisesti erilainen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että 2-3€ kulutus vastaa keskimäärin 1kg CO2e. Vuositasolla 2000-3000€ kulutus tuottaisi siis noin tonnin hiilijalanjäljen, joka on tällä hetkellä oma tavoitteeni. Alla taulukko, josta nähtävissä eri tavara- ja palveluryhmien erot (1). Näin ne omat käsitykset muuttuvat.

arviot-erilaisten-palvelu-ja-tavararyhmien-ilmastovaikutuksista

Olemme siirtymässä materialistisesta yhteiskunnasta postmaterialistiseen. Ihmisen kokema subjektiivinen hyvinvointi on vain väljästi yhteydessä kulutuksen määrään. Huomattu on. On selvää, että monet aineettomat asiat ovat olennaisessa yhteydessä onnellisuuteeni: tieto, ystävyys, itseilmaisu, yhteys muihin ihmisiin, ruumiillinen koskemattomuus, terveys, vapaus, kiintymys ja vapaa-aika. Mitkä impulsseistani ovat sitten tarpeita, mitkä haluja? Tärkeät ja välttämättömät perustarpeet tulee pyrkiä kaikilta tietysti tyydyttämään, halut voimme kyseenalaistaa. Ihmiset, jotka priorisoivat voimakkaasti materiaalisia arvoja ovat tutkimusten mukaan keskimäärin tyytymättömämpiä elämäänsä, heillä on vähän myönteisiä tunteita, kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta enemmän kuin muut sekä raportoivat enemmän fyysisiä oireita kuten päänsärkyä. Kuulostaa kurjalta. Postmateriaalisissa arvoissa korostuvat ihmistenvälisyys ja jakaminen.Kuluttajuudesta ihmisyyteen. Väitän, että tarvitsemme syvimmiltämme ymmärretyksi tulemisen kokemuksia ja mahdollisuuksia kukoistaa sosiaalisesti hyväntahtoisessa ryhmässä. Imagon ja taloudellisen menestyksen merkitys pienenee. Rahan sijasta valitaan useammin mielekkyys. Kuulostaa kieltämättä tutulta. (2)

Huomaan ajattelevani yhä enemmän tavaroiden elinkaarta. Onko tämä t-paita laadukas, kestääkö se minulla ahkeraa käyttöä? Onko tämä HiFi-kaiutin välttämätön, hyödyllinen vai ihan kiva? Saisiko tämän käytettynä? Haluaisin myös, että hyviä tavaroita käytettäisiin – siihen tehtäväänhän ne on ylipäätään valmistettu, sen takia ne ovat olemassa! Tuntuu kunnioittavalta tavaraa, sen valmistamista ja valmistajia kohtaan, että tavara päätyisi käyttöön. Omistan esimerkiksi tällä hetkellä kolme kitaraa, jotka eivät ole lähtökohtaisesti koriste-esineitä. Soitan niistä lähinnä yhtä. Olen kohtuullistamisen motivoimana viimein päättänyt luopua kitaroista, joita sormeni eivät ole enää aikoihin juuri koskettaneet. Päätös tuntuu hyvältä, huojentavaltakin. Olen alkanut välittää tavaroista vahvemmin, ne tuntuvat arvokkaammilta kuin ennen.

Yksi konkreettinen tapa pysyä rajallisemmassa budjetissa on ollut myös opetella ilmaisten ja halpojen palveluiden suosimista. Menenkö edulliseen teatteriesitykseen vai kalliiseen konserttiin? Kulutanko ravintolassa käydessäni 10e vai 30e? Harrastanko viikottain edullista improvisaatioteatteria vai valitsenko satojen euron hiljentymisretriitin? Mennäänkö yhdessä kalliilla elokuviin vai pelataanko yhdessä jotain hyvää lautapeliä? Toki halvalla ei saa aina hyvää ja välillä tuntuu järkevältä ostaa ympäristösyistä kalliimpi tuote. Kestävyyteen ja laatuun kun pitää myös uskaltaa investoida kun se on pitkällä aikavälillä järkevää. Eräs nautintomme on myös lähtökohtaisesti täysin hiilineutraali ja intohimona voittamattoman suosittu läpi historian. Tässä yksi syy syleillä lisää niille onnekkaille, joilla on siihen olemassa kumppani.

Mikä on yhteiskunnan paras instituutio? Minusta se on kirjasto. Kaikille vapaa ja avoin, monipuolinen mutta kuitenkin lähes ilmainen, keskeisellä paikalla keskustassa. Olen haaveillut, että kirjasto voisi olla merkittävässä roolissa mahdollistamassa kohtuullisempaa kulutusta. Nykyäänhän joistakin kirjastoista voi jo saada esimerkiksi ukulelen, lautapelin, elokuvan tai porakoneen lainaan. Mahtavaa! Kirjasto voisi laajentaa – ja on jo laajentamassakin – valikoimiaan kaikenlaisiin lainakelpoisiin käyttötavaroihin. Voimme nähdä kirjaston valtavan yhteiskäyttöpotentiaalin ja investoida siihen. Ei enää pelkkiä kirjoja, vaan paljon, paljon muuta.

On ollut hienoa nähdä, että kirjasto onkin instituutiona rohkeasti uudistanut itseään. Hyvät kirjastot! Valikoimien lisääntyvää laajenemista odotellessa voi miettiä, voisinko itse olla jatkossa yhteiskäyttämässä ja lainaamassa omaisuuttani? Mitä tavaroita voisin jatkossa yhteisomistaa? Yksi hyvä esimerkki yhteiskäyttöjärjestelyistä on omalla kohdallani harrasteseurat. Viime kesänä liityin jyväskyläläiseen melontaseuraan Melanvilauttajiin ja sain alle sadalla eurolla käyttööni tuhansien eurojen arvoisen melontakaluston. Jyväskylän pyöräilyseuran jäsenenä nautin taas kesästä seuran kesämökillä järven rannalla polttopuumaksuja vastaan. Erittäin kätevää ja mielekästä.

Ostopäätösten vähentäminen. Käytettynä ostaminen. Vähällä tai nollalla käytöllä olevan tavaroiden kiertoon laittaminen. Edullisten ja maksuttomien mahdollisuuksien suosiminen. Kalliiden tavaroiden ja palveluiden perusteellinen harkinta. Vähähiilisten tavaroiden ja palveluiden suosiminen. Oleminen, pysähtyminen ja hidastaminen jatkuvan kiireen ja tekemisen sijaan. Jakaminen ja lainaaminen. Yksinkertaisuus. Siinä joitain oppimiani ja oivaltamiani strategioita kohtuullistaa omaa kulutusta.

”Parhaat asiat elämässä eivät ole asioita” – Art Buchwald

Lähteet:

(1) Salo, M., Nissinen, A., Mattinen, M. & Manninen, K. 2016. Ilmastodieetti – mihin sen antamat ilmastopainot perustuvat? Päivitetty versio 31.5.2016. Viitattu 17.02.2017 https://ilmastodieetti.fi/pdf/Ilmastodieetti_dokumentaatio_2016-05-31.pdf

(2) Salonen, A. 2014. Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Teoksessa Juha Hämäläinen (toim.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, 32-62.

 

Kuvat:

Clark Street Mercantile. Viitattu 17.2.2017 https://unsplash.com/@mercantile?photo=ydcMwcfY5E0

Clark Street Mercantile. Viitattu 17.2.2017 https://unsplash.com/?photo=P3pI6xzovu0

————————————————————————–

It is February 17th and I am standing at the desk with my laptop. I open the application which I am using to keep track on my personal consumption. I check my month credit for goods and services which is 184€. I have challenged myself to keep my consumption under 250€ per month since October. This is 50% less that I am used to. With this monthly credit my whole year budget would be about 3000€. This covers everything from restaurants and leisure to health and communication costs. Only monthly charity is not counted since it is more of an income transfer than a service. Results? I have managed to achieve my monthly goal four months in a row now. Wouldn’t have happened without being sharp but achieving this goal feels great. Something worthwhile.

I enjoy being concrete. Thus, I want to tell you the concrete climate effect of this challenge. My carbon footprint for goods and services based on my earlier consumption habits was 2,4 tonnes which is about the size of ”one planet” (one planet: the sustainable carbon footprint of one person, this is, today under 2,5 tonnes CO2e). This is slightly less than Finnish average: here in Finland we consume 620€ per month for different kinds of goods and services. The average climate effect for a Finn is hence 3,1 tonnes.

clark-street-mercantile-tavaraa

Where did I start then? My relationship to buying goods and services has been quite limitless and straightforward. In a nutshell: if I have some money, I can buy what I want. If I want this piece and I have the money, I buy it. That’s it, simple and easy! Has this consumption without limits made my life happier? I don’t think so. Just like a child that is spoiled and drowned with gifts is unable to feel joy from all the luxury provided. I guess binge consumption is not good for you in the end.

My first interesting observation in my attitude in progress was this: with budget limit I started to value stuff more. It wasn’t anymore something obvious but more of an considerate choice. In my eyes, the stuff that I have been choosing now has more value because of more thorough buying decisions. I have been more satisfied than before and felt greater joy than before. This is very interesting and has surprised me.

What have I concretely done otherwise? First, keeping record of my consumption is the necessary part without which I wouldn’t have the truthful idea about where I start. I have now collected this data over an year now – this enables the whole thing. When it comes to buying decisions, I have noticed that I have become more considerate. This is because I must now choose between buying impulses instead of immediately realizing every single one of them. My way of thinking has changed, apparently. Nowadays, I seem to ask more of myself: What do I need now the most? How useful would this item of service be for me? Would I use it regularly or will it end up just lying around? Would it create joy for me, make my life better? Do I have some free alternative to feel joy or achieve the same benefit?

I am very ordinary and typical person: the amount of my possessions cause me dissatisfaction and sometimes mild anxiety. It gets on my nerves to realize that I don’t use goods or services I have acquired. Their mission is only to lie around. How stupid. Somebody could use this drum daily but I haven’t touched it in six months. When moving in to a new home, I find myself carrying stuff that I have touched since the last time I moved out. Feels pointless.

I am grateful that my more limited budget has increased my motivation to give up on stuff that I am not using at all or using rarely. Some of that stuff I can donate, some of that I can sell. It felt so GOOD to buy my cajon-drum and be able to buy new glasses with that money! I have given myself permission to raise my budget by selling my used stuff. Switching something old to something personally new. Motivation on rise. Hunting good stuff and selling the unneeded has made my everyday life more exciting. Talking about positive side effects!

I have learned that reducing the amount of money when consuming is the first priority when reducing my carbon footprint. The most important thins is to consume less and save money. Choosing low-carbon goods and services is a supportive strategy but not first priority. This has been important to realize. Carbon intensity between different categories of goods and services vary (0,2-0,9kg CO2e per consumed 1€) but not even close as much as between, for example, different food items (0,2-15kg CO2e per kilogram of food produced). The logic is essentially different between these two. The ground rule is that 2-3€ consumption produces on average 1kg CO2e. My personal mission is to achieve one tonne consumption which means roughly 2000-3000€ consumption per year. This is how conceptions change. So be it.

We are moving on from materialist society to postmaterialist one. Experienced subjective well-being is only loosely connected to the amount of consumption. Indeed. It is obvious that many immaterial things are essentially connected to my happiness: knowledge, friendship, self-expression, connection to other people, health, freedom and leisure to name a few. What impulses then are real needs, what are desires? The necessary basic needs are obviously something to be satisfied for everyone. Desires are something we can question. And really should, if you ask me. People who strongly prioritize material values are according to studies on average more unsatisfied with their life, they have only little positive feelings, they suffer more from depression and anxiety than other and raport more physical symptoms like headache. Sounds lousy to me. Postmaterialist values are about human relations and sharing. A journey from being consumer to being human. I claim that deep down we need experiences about being heard and seen and possibilities to flourish in socially benevolent setting. The meaning of image and economical success decreases. Meaningfulness is chosen instead of money. Sounds personally familiar. (2)

I notice that I am thinking more than before the whole life cycle of things. Is this T-shirt good quality, will it last regulare use? Is this tempting HiFi-speaker necessary, useful or nice? Would it be possible to get a used one? I want to see good stuff being used – that’s why they exist and are produced! It feels respectful towards items that they end up being used. For example, I possess three guitar at the moment. They are not decorations! Still I mostly play only one of them. The mission to reduce carbon footprint made me do the decision to give up on guitars that my fingers haven’t touched in long times. The decision feels right and good, also relieving. I guess I have started to care about stuff more, they feel more valuable than before.

One tangible way to stay in a more limited budget is to learn to favor free or inexpensive services. Will I choose to go to an inexpensive theater play or expensive concert? Will I choose to use 10€ or 30€ in cafe or restaurant? Are my hobbies expensive or inexpensive? Should we pay and go to movies tonight or play board games for free? Of course, low cost doesn’t always get together with good quality and sometimes it is very rational to buy more expensive product from the viewpoint of environment as well. I want to invest in durability and good quality when it is smart in the long run. By the way, one of our favorite ways to enjoy is totally carbon neutral and as desire completely invincible throughout history of humankind. So there it is: one more reason to share love wastefully for those lucky ones who happen to have somebody to embrace.

What is the society’s best institution? I think the answer is library. It is open for all but has central location, it is versatile but free and using money is not expected. I have a dream that library will be in a key role when it comes to reducing consumption. Nowadays there are libraries where I can lend ukulele, board games, movies or a drill. Beautiful! It is possible to widen this range of goods borrowed from library to many more items that are eligible and reasonable to use together. We can see a massive potential for joint use in library and invest in it. No more mere books but much, much more. While we are waiting this range to widen, we might wanna ask ourselves: what might I use together with others in future? What new kind of pools could we create besides using cars together?

Ostopäätösten vähentäminen. Käytettynä ostaminen. Vähällä tai nollalla käytöllä olevan tavaroiden kiertoon laittaminen. Edullisten ja maksuttomien mahdollisuuksien suosiminen. Kalliiden tavaroiden ja palveluiden perusteellinen harkinta. Vähähiilisten tavaroiden ja palveluiden suosiminen. Oleminen, pysähtyminen ja hidastaminen jatkuvan kiireen ja tekemisen sijaan. Jakaminen ja lainaaminen. Yksinkertaisuus. Siinä joitain oppimiani ja oivaltamiani strategioita kohtuullistaa omaa kulutusta.

Reducing purchase. Buying used. Donating or selling stuff that we don’t need or use. Favoring inexpensive or free possibilities. Thorough consideration when purchasing expensive goods and services. Preferring low-carbon goods and services. Simply being, resting and slowing down instead of constant hurry and performing. Sharing and borrowing. Simplicity. Just few strategies and insights from my road to reducing consumption.

”The best things in life aren’t things” – Art Buchwald

Sources:

(1) Salo, M., Nissinen, A., Mattinen, M. & Manninen, K. 2016. Ilmastodieetti – mihin sen antamat ilmastopainot perustuvat? Päivitetty versio 31.5.2016. Cited 17.02.2017 https://ilmastodieetti.fi/pdf/Ilmastodieetti_dokumentaatio_2016-05-31.pdf

(2) Salonen, A. 2014. Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. In Juha Hämäläinen (ed.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, 32-62.

Pictures:

Clark Street Mercantile. Cited 17.2.2017 https://unsplash.com/@mercantile?photo=ydcMwcfY5E0

Clark Street Mercantile. Cited 17.2.2017 https://unsplash.com/?photo=P3pI6xzovu0