Ilmastonmuutokseen ja muihinkin ympäristöongelmiin liittyen voisi kirjoittaa lukemattomia tekstejä ja niin saatan tulla elämäni aikana tekemäänkin. Tämän tekstin olen kirjoittanut näkökulmasta, joka on pitkään tuntunut omalta. Teksti onkin muovautunut henkilökohtaisista pohdinnoista, jotka ovat tällä kertaa muodostuneet tällaiseksi tekstiksi. Myötätuntoon, toisten olentojen asemaan asettumiseen liittyvät tunteet ovat itselleni olleet tärkeitä aina, mutta korostuneet lähivuosina paljon entistä vahvemmin.

Riippumatta siitä, ajattelenko empatiaa taitona vai tunteena, koen sen olevan olennainen tekijä siihen, että olen muokannut elämäntapaani vahvasti kestävämpään suuntaan. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa huomannut syyllistyväni vähän väliä joidenkin kanssani eri mieltä olevien tai eri tavalla asioita priorisoivien ihmisten halveksimiseen, mikä tuntuu hyvin epäempaattiselta. En ole vahvasti sitovan ja rajoittavan yhteisöllisyyden kannalla, mutta liiallinen yksilöllisyyden korostaminen näyttäytyy minulle epärealistisena ja joskus jopa haitallisena, sen luodessa esteitä kykyymme kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötätuntoa kanssaeläjiämme kohtaan.

Käytettävissämme on suuria määriä ilmastonmuutosta ja kestävää elämäntapaa koskevaa tietoa. Emme kuitenkaan havainnoi tätä tietoa objektiivisesti, vaan omasta asemastamme ja näkökulmastamme käsin. Tämän lisäksi pelkkä tieto siitä, mitä ehkä olisi syytä tehdä, ei useinkaan riitä muuttamaan toimintatapojamme. Kulttuurissamme yleisiä ajatus- ja toimintamalleja kohtaan on syytä olla kriittinen tutkittaessa ympäristöongelmien syitä. On kuitenkin tärkeää olla kriittinen myös itseään kohtaan. Me olemme tähän kulttuuriin syntyneitä ja toisaalta myös mukana muovaamassa kulttuuriamme.

Omien ajatusten reittejä ja niiden taustalla vaikuttavia syitä on vaikeaa tiedostaa. Uskon kuitenkin, että voin ja voimme sekä itseksemme että vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa saada ainakin jonkinlaisia aavistuksia omista ajattelumalleistamme. Reflektioon on monia keinoja, joista en varmasti tiedä läheskään kaikkia. Talven pimeät ajat ohjaavat viettämään enemmän aikaa itsekseen. Olennaisia keinoja itseni jonkinasteiseen tuntemiseen ovat jo kauan olleet meditaatio, hiljainen ja hyväskyvä pysähtyminen ja syvälliset, usein vaikeita ja tunteita herättäviä aiheita käsittelevät keskustelut turvallisen tuntuisten ihmisten kanssa.

Myös haastavat kokemukset voivat saada kyseenalaistamaan omaa identiteettiä. Tämä kyseenalaistaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että kantani johonkin asiaan muuttuisi, vaan ajatusteni ja niiden taustalla olevien tekijöiden kyseenalaistava tarkastelu lisääntyy. Puolitoista vuotta sitten elokuussa ystävieni kanssa asuttamani omakotitalo syttyi yhä tuntemattomasta syystä palamaan aamuyöllä ja pelastuimme melko täpärästi. Tämän jälkeen elämä on monessa hetkessä tuntunut sinnittelyltä omien voimavarojen ollessa hyvin rajallisia. Seuraavana keväänä haasteinani oli paniikkikohtausten sarja. En osannut ajatella selkeästi, enkä saanut juurikaan nukuttua. Vaikeimpina hetkinä ajattelin muun muassa tulevani hulluksi, olevani läpeensä paha ja vaaraksi lähimmäisilleni, ilman mitään selkeää syytä.

Luulen että tietyt vaikeat kokemukset elämässäni ovat toisaalta jarruttaneet kehitystäni ihmisenä, mutta toisaalta pidemmällä aikavälillä opettaneet joitakin olennaisia asioita. En halua vähätellä traumaattisia kokemuksia, mielenterveyden haasteita tai niiden negatiivista vaikutusta elämänlaatuun. Omakohtaisen katastrofin kokeminen sai kuitenkin ajattelemaan, että vastaavaa tai pahempaa tilannetta en toivoisi muille. Menetettyäni tietyn turvallisuuden tunteen pitkäksi aikaa olen ajatellut usein sitä, että joillain ihmisillä on lapsesta asti paljon vähemmän mahdollisuuksia kokea turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen mukana tuleva kuivuus ja tulvat aiheuttavat muiden ongelmien ohella suurta kärsimystä. Paniikkikohtauksien aikana ja myös muulloin ollessani ahdistunut olen myös joutunut kohtaamaan omia epämiellyttävinä, vältettävinä ja jopa pahoina pitämiäni ominaisuuksia: olen jossain määrin itsekäs, enkä läheskään aina ajattele muiden tai kaikkien parasta. Myös moraalisuuteeni saattaa ajoittain liittyä kiinnostus siihen, että noteeraavatko muut moraalisen toiminnan. Uskon, että monelle ilmastonmuutos voi tuntua samankaltaiselta kuin palava talo, jonka palaminen etenee niin nopeasti, että sille ei ole mitään tehtävissä. Erona on kuitenkin se, että jos olisin vielä talosta ulos päästyäni sännännyt takaisin hakemaan tärkeimpiä tavaroitani, olisin voinut päästä hengestäni. Ympäristöystävällisesti toimiminen saattaa joissakin asioissa muuttaa elintasoamme, mutta ainakaan se ei ole vaaraksi hengellemme.

Toivon, että samaistumiskykymme ansiosta meidän kaikkien ei tarvitse käydä läpi samoja kokemuksia oppiaksemme samoja asioita. Syvissä vesissä uineet voivat kertoa helpommalla selvinneille kokemuksistaan. Puhuisinkin mielelläni enemmän tällaisista asioista eri ihmisten kanssa, olivat he sitten samaa tai eri mieltä kanssani. Mielestäni henkilökohtaiset kokemukset eivät ole irrallisia suuremmasta kuvasta, ja jakamalla enemmän ajatuksia toistemme kanssa voimme vaikuttaa sekä meidän ihmisten hyvinvointiin, että uskoakseni sitä kautta ympäristöongelmien syihin, kuten ylikulutukseen. Kaikki hyvinvointi ei ole muilta pois, vaan hyvinvoivat ihmiset jaksavat tehdä enemmän koko globaalin ympäristön hyvinvointiin liittyviä tekoja elämässään.

Hyvin vahva identiteetti, etenkin ilman ymmärtävää suhtautumista erilaisuutta kohtaan, ei vältttämättä lisää kiinnostusta esimerkiksi ympäristöystävällistä ruokavaliota kohtaan. Voimakkaat ja hyökkäävät mielipiteet saattavat synnyttää voimakkaita vastavoimia. Stuart Hall on kirjassaan ”Identiteetti” (1999) esittänyt, että muodostamme identiteettimme aina suhteessa toisiin, niihin joihin emme kuulu ja joista haluamme erottautua. Hall tarkasteli pääasiassa etnisyyteen liittyvää identiteettiä, mutta stereotyypittäminen ja muiden (erityisesti omien ajatusten vastaisten) kantojen yksinkertaistaminen on tavallista nykyisessäkin politiikassamme ja arkielämässämme. Tuntemattomiin ihmisiin tulee helposti liitettyä oletuksia vajavaisten tietojen perusteella, jolloin kaikki eri tavalla ajattelevaan ryhmään kuuluvat voivat näyttäytyä yhtenäisenä ryhmänä ja tästä päästään yhdistämään esimerkiksi polkupyöräilyn edistäminen kommunismiin. Olen miettinyt, että oman identiteetin yhdenmukaistaminen saattaa johtaa yksinkertaistamiseen ja myös joidenkin omien sisäisten ristiriitaisuuksien sivuuttamiseen.

Ajatus omasta moraalisesta puhtaudesta ja oman ajattelun autenttisuudesta saattavat vaikeuttaa ja vähentää keskusteluja eri mieltä olevien kanssa. Jopa empattisuus voi vahvana identiteettinä olla ongelmallinen, kun aletaan luokittelemaan ihmisiä empaattisiin ja ei-empaattisiin. Yksilöllisyyden kulttuuri korostaa usein autenttisuutta ja sitä, että meidän on oltava oma itsemme. Tämä oma itse kuitenkin muodostuu ainakin osittain sosiaalisesti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, minkä takia erilaista toimintaa ei ole järkevää selittää sillä, että toiset ihmiset vain ovat fundamentaalisesti pahoja ja toiset hyviä. Meitä ympäröivien yhteisöjen vaikutusta itseemme emme voi poistaa millään konstilla – ja siihen tuskin olisi syytäkään. Tästä huolimatta on mahdollista tarkastella yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme kyseenalaistaen edes joitakin sen normeista, mitä kautta yhteiskunta voi muuttua.

Jonkinlaisen identiteetin muodostaminen lienee pakollista kun pyritään vaikuttamaan ympäristökysymyksiin ja tapoihimme puhua niistä, mutta tämän identiteetin ei ehkä kuitenkaan tarvitse olla vankkumaton, täysin ristiriidaton tai muuttumaton. Niin sanottu takinkääntökin voi olla hyvä asia, jos se tapahtuu sen takia, että vastaan on tullut omista käsityksistä poikkeavaa tietoa, jonka perusteella mielipiteitä on täytynyt muotoilla uudelleen. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyy usein pyrkimys luoda itsestä yhtenäinen kuva. Sama ihminen saattaa kuitenkin eri tilanteissa tai samanaikaisestikin tuntea ristiriitaisia tunteita ja ajatella asioista monilla eri tavoilla. Tällainen yhtenäinen kuva ei välttämättä ole hyväksi yksilölle sen enempää kuin yhteisöllekkään, koska se yliyksinkertaistaa ja typistää ulosantiamme ja tekee vaikuttamisesta mustavalkoista.

Joskus itsetutkiskelu vaan on liian raskasta ja tällöin on mielestäni hyvä muistaa myös se, että motiiveistaan huolimatta reaalisella toiminnalla on aina seurauksensa. Voimakas identiteetti voi jossain tilanteissa olla hyväksi ja antaa motivaatiota haastavien elämäntapamuutosten toteuttamiseen. Usko omaan ajatteluun ja toimintaan on tärkeää motivoimaan meitä toimimaan oikeaksi kokemiemme asioiden puolesta. Kaikkia ideologioita, tai varsinkaan niiden toteutusta, ei tarvitse pitää samanarvoisina: erilaisilla elämän valinnoilla, kuten työuralla, matkustelulla ja ruokavaliolla on vaikutusta asuttamamme maapallon ympäristön tilaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää muistaa ”vastustajiensakin” olevan oikeastaan monessa asiassa aika samanlaisia kuin itse olemme. Lisäksi on ajattelua avartavaa huomata, että omassa ajattelussa on myös samanlaisia elementtejä kuin täysin eri mieltä olevilla ihmisillä.

Identiteettityötä ja ympäristövaikuttamista voidaan tarkastella myös toimivuuden kautta. Millä tavalla mikäkin toiminta todella vaikuttaa? Uskoisin, että esimerkiksi syyllistäminen toimii vaikutuskeinona hyvin rajallisesti. Se toimii varmaankin kaikkein vahvimmin tiiviissä yhteisöissä, joissa valtaosa ihmisistä voi painostaa niitä, jotka toimivat ryhmäläisten yleisen ajatuksen vastaisesti. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuva ”itsebrändäys,” johon liittyy esimerkiksi omien eettisten elämäntapojen esiintuominen taas toimii jo suurempaan joukkoon ihmisiä, etenkin jos elämäntavasta tulee muoti-ilmiö. Tämäkään vaikuttamisen tapa tuskin vaikuttaa kovinkaan vahvasti niihin ihmisiin, jotka eivät syystä tai toisesta samaistu ympäristöystävällisen elämäntyylin hehkuttajiin. Esimerkiksi ihmisen, joka on koko pitkän elämänsä ajan syönyt lihaa, lentänyt ympäri maailmaa ja autoillut, voi ymmärrettävästi olla hyvinkin vaikeaa samaistua nuoreen ihmiseen, joka hehkuttaa ympäristöystävällistä elämäntapaa. Olen itse kokenut, miltä tuntuu muuttaa yhteisöön, jossa huonelämpötila on selkeästi aiempaa alhaisempi. Tämäkin muutos oli sinänsä vielä helppo, koska se oli ajatusteni mukainen enkä joutunut tekemään sitä itsekseni. Tietääkseni sosiaalinen ympäristö, jossa ihminen kasvaa, vaikuttaa paljon siihen, minkälaisia asioita on valmis elämäänsä omaksumaan. Jos olisin itse syntynyt toiseen aikakauteen ja ympäristöön, en tietenkään olisi samanalainen ihminen.

Erottautumisen lisäksi identiteettiä rakentaessa myös yhteenkuuluvuudella on tärkeä rooli. Usein yhteenkuuluvuuden tunne liittyy erottautumiseen niin, että identifoidumme jonkin ryhmän jäseneksi ja erottaudumme muista. Olen kuitenkin miettinyt, että voisimmeko nykyaikana tiedon kulkiessa globaalisti, tuntea yhteenkuuluvuutta laajemman kokonaisuuden, kuten kaikkien ihmisten tai jopa kaiken elollisen kanssa? Itse koen jonkinlaista yhteyttä suurempaan kokonaisuuteen ja ajattelen, että kukaan meistä ei ole täysin syytön ilmasto-ongelmiin, mutta kukaan ei myöskään yksin ole syyllinen. Olemme siis samassa veneessä, mikä voi saada ympäristöongelmat näyttäytymään vähemmän ahdistavana. Ympäristöystävällinen elämä voi jopa olla hyvä tekosyy tutustua uusiin ihmisiin ja rakentaa vapaata yhteisöllisyyttä.

Haluan ja lupaan itselleni jatkaa mahdollisimman avomielistä ilmastoon liittyvien kysymysten tutkimista eri näkökulmista, ja pyrin toimimaan sopusoinnussa löytämäni ja riittävän päteväksi toteamani tiedon mukaisesti. Haluan jatkaa tämänhetkisen elämäntapani mukaan elämistä, ja myös kehittää sitä eteenpäin ottaen toiminnassani huomioon monipuolisesti eri näkökulmia. Aion jatkossakin syödä kasviperäistä ruokaa, ottaen kuitenkin huomioon myös kasvien tuotannon ja kuljetuksen vaikutuksia ympäristöön. Lisäksi viihdyn jatkossakin lähellä asuinpaikkaani, matkustaen tarpeen tullen ensisijaisesti lentämättä. Haluan oppia lisää rakentavaa keskustelua ja kannustaa muita toimimaan ympäristöystävällisesti, mutta myös myötätuntoisesti ja omia ajattelumallejaan tarkastellen. Myös sosiologian opinnoissani haluan varmaankin suuntautua tutkimaan jotakin käsittelemiäni teemoja sivuavaa aihetta. Jatkan myös itseni kanssa tietoisesti olemista ja omien ajattelumallieni tarkastelua siinä määrin kuin se on mahdollista.

JuusoAumala

Juuso Aumala opiskelee sosiologiaa ja luo äänimaailmoja/musiikkia eri soittimilla