Reading in English? The text in English is right after the text in Finnish.


Mojovia uutisia! On ilo ja kunnia paljastaa viime vuoden kestävyysjuoksuni tulos: päämäärätietoinen skarppaustyö tuotti jälleen tulosta ja henkilökohtaiset kohtuullistamisennätykset murskautuivat sisukkaasti kaikissa kohtuullistamisen kategorioissa. Ja tässä se tulee, kohtuullistajan henkilökohtainen ennätys kestävän asumisen, kestävän kuluttamisen, kestävän syömisen ja kestävän liikkumisen neliottelussa.

  • Hiilijalanjälkeni vuonna 2017 oli 3,0 tonnia eli 1,2 maapalloa
  • Kestävä hiilijalanjälki on tällä hetkellä 2,5 tonnia
  • Hiilijalanjälkeni vuonna 2016 oli 4,6 tonnia eli 1,8 maapalloa
  • Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 tonnia eli 4 maapalloa

Näyttökuva 2018-06-08 kello 15.58.13

Hiilijalanjälkeni vuonna 2017

Vuonna 2016 juhlin hiilijalanjälkeni puolittamisen saavuttamista ja lupasin toistaa puolittamisen vuoteen 2025 mennessä. Olin 2006-2016 juossut yhteensä 54 askelta 75 askelesta kohti hyvää elämää yhden maapallon rajoissa. Mojovia onnistumisia oli tuolloin opittu ja oppirahoja maksettu suhteessa omaan lähtöruutuun eli suomalaisen keskiarvoon (10 tonnia), josta pelimatka välttämätön hyvän puolesta minullakin alkoi. Mahdoton oli alkanut näyttää yhä hämmästyttävän mahdolliselta ja asetin henkilökohtaiseksi tavoitteeksi vuodelle 2017 kunnianhimoisesti päästä 3,5 tonnin tasolle. Jännitystä tiivisti, että kaikki helpoimmat ilmastoteot oli jo pitkälti tehty ja opittu.

Kauden 2017 lopputulos ylitti täysin odotukset! Palkitsevaa, todella palkitsevaa. Myös kestävyysjuoksun uutiskynnys ylitettiin rytinällä: ilmastoneliottelusta uutisoi ensimmäisenä YLE Perjantai ja Aamulehti perässä YLE A-Studio, Ny Tid, Anna, Keskisuomalainen, Opettaja-lehti. Epämiellyttävästä totuudesta näyttäisi nyt tulleen osin (media)seksikäs totuus. Ilmastoveivi ja kestävä hiilijalanjälki ovat jo käsin kosketeltavan lähellä yhden merkittävän elämänmuutoksen tarttumaetäisyydellä – seuraavaksi keskeisiä paljastuksia kolmen tonnin pelikirjastani joukkuetovereille ja kanssakestävyysjuoksijoille hyödynnettäväksi.

Parhaat asiat elämässä eivät ole asioita. Suurin muutokseni vuonna 2017 oli tavaroiden ja palveluiden kuluttamisen kohtuullistaminen: puolitin budjettini 500€ -> 250€ kuussa. Yllättäviä sivuvaikutuksia olivat koetun ilon voimistuminen suhteessa ostopäätöksiini (jokainen kuunvaihde alkoi tuntua jouluaatolta) sekä hankintojeni koetun arvokkuuden ja tyytyväisyyden vankka vahvistuminen. Viimeisimmän suomalaisen tutkimuksen mukaan tämä ei ole kuitenkaan yllättävää: ihmisen tyytyväisyys lisääntyy kestävämpiä valintoja tekemällä. Tyytyväinen ihminen tekee siis kestäviä tekoja. Tämä ”haastaa siirtymään vallalla olevista niukkuus-, luopumis- ja tinkimisstrategioista tyytyväisyyden vahvistamiseen kansalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia voimistettaessa ja kestävää yhteiskuntaa rakennettaessa”. Vanhojen tottumusten mukana valuminen ja pidättäytyminen kestämättömien elämäntapojen opettelusta näyttäisi kostautuvan heikentyneenä hyvinvointina elämän merkityksellisyyden ja arjen tyytyväisyyden kokemuksissa. Laitetaanko itsellemme siis kestävää hyvinvointia, mojovaa merkityksellisyyttä ja täysjyvätyytyväisyyttä tulemaan? Seikkailu arvokkaamman kuluttamisen puolesta kohtuun rajoissa jatkuu allekirjoittaneella vahvempana kuin koskaan.

Herkkupalana kauden 2017 TOP 7 utooppisimmat hankinnat ja kohokohdat: 1) Dr. Martens For Life – komiat nahkakengät ällistyttävällä elinikäisellä takuulla, jotka hymyilyttävät joka kerta vetäessä jalkaan. 2) Fairphone 2: kaikille hyvä puhelin, jolla on 6 vuoden elinkaariodote tavoitteena parantaa koko tuotantoprosessin eettisyyttä aina mineraalien hankinnasta laitteen helppoon itsekorjattavuuteen ja kierrätykseen saakka – ja hyvin on toiminut! 3) Darn Tough: neljä paria USA:sta sukkadiilerini salakuljettamia sukkia ihmeellisellä elinikäisellä takuulla. 4) Finlayson Jesus: lahjana saadut pussilakanat hulppealla 50 vuoden takuulla – suomalaista ilmastojohtajuutta liike-elämän tasolla! 5) Jamiroquai @PoriJazz ja Ultra Bra @HartwallAreena: ei ole vaikea muistaa näitä todella komeita elävöittäviä konsertteja yhtenä vuoden kohokohdista. 6) kaikki itse muokatut, korjatut, korjautetut ja valmistetut arvotavarat sekä opitut taidot #DIYkavennetutfarkut #DIYshortsit #DIYkännykkäpussi #DIYlämpötyyny #DIYavainlompakko #korjautettuolkalaukku #korjautettutakki #kavennutetuthousut #korjautetutkengät #korjautettukitaralaukku #korjautettukitaravahvistin #DIYtakinkorjaus #DIYkavennettupaita #DIYpizzaleikkurinkorjaus #DIYpyöränsisäkuminkorjaus #DIYkäyttöjärjestelmienasennustaito, 7) kaikki ne lukemattomat ilmaiset hymyilyttävät nautinnot ystävällisistä sanoista ja katseista luonnossa liikkumiseen, oman elämän rock’n’rolliin ja iltoihin ystävien kanssa

  • Kuluttamisen hiilijalanjälkeni 2017 oli 1,0 tonnia – uusi ennätys!
  • Kuluttamisen hiilijalanjälkeni 2016 oli 2,1 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 52% eli 1,1 tonnia eli 0,4 maapalloa
  • Kuluttamisen osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 33%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään kuluttamisessa on 3,1 tonnia eli 1,2 maapalloa

HJJ 2017 - Kulutus.png

Kuluttamisen hiilijalanjälkeni vuonna 2017 (Ilmastodieetti.fi) – omassa laskennassa 1,0 tonnia sisältäen kuvan ulkopuolelta luokiteltuna kierrätyksen, kodin hankinnat sekä kahvilat ja ravintolat (kategorisoitu toisin Ilmastodieetti-palvelussa)

Yksi iloisista yllätyksistä vuonna 2017 oli, että onnistuin kohtuullistamaan liikkumisen hiilijalanjälkeäni itseltäni salaa. En ollut nimittäin laskenut tätä mahdollisuutta ollenkaan mukaan pelikirjaani. Olin jo omaksunut ja vakiinnuttanut liikkumisessani voimakkaimmat teot eli elämän ilman autoa ja lentämisestä vapaan matkailun. Kauden 2017 skarppaus syntyi vaivihkaa pitkälti kaukobussimatkojen (2016: 5400km -> 2017: 1 800km ) vaihtamisesta säännönmukaisemmin nollapäästöisiin junamatkoihin (2017: 8 000km) – tämä on voimakkuudeltaan keskisuuri ilmastoteko. Arjessa liikuin totutusti lähes poikkeuksetta pyörällä (3 000km) ja yksityisautossa tuli asfalttia kärytettyä huimat 200km(!) – laivalla aallokoin vastaavan määrän (160km) aurinkoisella kesälomapyöräreissulla Ahvenanmaalle. Tuloksena vuonna 2017 liikkumisen hiilijalanjälkeni oli 0,2 tonnia. Tämä on 10 kertaa kohtuullisempi kuin suomalaisen keskiarvo (2,1 tonnia) liikkumisen ja matkustamisen suhteen sekä 30 kertaa (!) maltillisempi kuin liikkumisen hiilijalanjälkeni vuonna 2011. Vuoden aikana matkakilometrejä kertyi yhteensä 13 000, mikä on suunnilleen saman verran kuin keskivertosuomalaisen autoilemat kilometrit (12 000km) vuodessa. Tunnustan myös kävelleeni joitakin satoja kilometrejä ja ainakin kerran ryömineeni. Kaudella 2018 haastan itseni ottamalla elo-syyskuussa kaukojunamatkailun haltuun työmatkallani Italiaan, Bolzanoon – jännittävää ja innostavaa!

  • Liikkumisen hiilijalanjälkeni 2017 oli 0,2 tonnia – uusi ennätys!
  • Liikkumisen hiilijalanjälkeni 2016 oli 0,5 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 60% eli 0,3 tonnia eli 0,1 maapalloa
  • Liikkumisen osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 7%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään liikkumisessa on 2,1 tonnia eli 0,8 maapalloa

HJJ 2017 - Liikenne.png

Liikkumisen hiilijalanjälkeni vuonna 2017 (Ilmastodieetti.fi)

Minulle syöminen on tärkeä arjen ja juhlan nautinto elämässäni – ei pelkkä polttoaine. Ruoan hiilijalanjälkeni pysyi kaudella 2017 tottunein ottein yhden maapallon tasolla. Vuoden suurimmat muutokset olivat vegaanivalikoiman herkullinen läpimurto tavallisissa ruokakaupoissa tehden gastronomisesta elämästä entistäkin helpompaa ja maittavampaa. Voimakkain ilmastotekoni kategoriassa ruoka on vegaanivoittoisuus poikkeuksena suomalaisen villikalan suosiminen (kasviproteiinien tasolla, arviolta < 1kg CO2e per kilo, terveellistä ja ravitsevaa prosessoimatonta kotimaista ruokaa) ja kasvihuonevihannesten sekä riisin (päästöiltään peräti sianlihan ja broilerin tasolla, 5kg CO2e per kilo) välttäminen. Kaikille hyvä ruokaa pöytään, näin se homma etenee.

Suurten linjojen ollessa kunnossa hioin taitojani vuoden aikana opettelemalla suosimaan aiempaa vähemmän prosessoitua, lähempänä tuotettua, sesonkipainotteista ja fiksusti pakattua ruokaa – sinun on hyvä tietää, että nämä kohtuullistamisstrategiat ovat suuruusluokaltaan pieniä ilmastotekoja, eivätkä ne olleet pelikirjassani erityisen merkittävässä roolissa. Yksi voittajan valinta jokaisessa näistä kategorioista on maukas kotimainen härkäpapu, jota itseäni lähimpänä tuotetaan Nojosniemen tilalla Vaajakoskella alle 20km Jyväskylästä. Huomasin vuoden aikana itsekin kiinnostuneeni ruoan tuottamisen taidoista aiempaa enemmän, sekä kalastaminen että viljely alkoivat tuntua itsessään arvokkailta taidoilta riippumatta niiden päästölaskennallisesta hyötyarvosta tulevaisuudessa opittavaksi. Tuntuisi hyvältä ymmärtää ja tarvittaessa osata tuottaa sekä hankkia ruokaa omaan pöytään.

Maistuvimmat Top 10 suosikkituotteet, joista olin kiitollinen vuonna 2017: 1) Porlammin Vegeplus: kotimainen kasvijuusto, toimii hyvin leivän päällä ja ruoanlaitossa, 2) Nyhtökaura: herkullinen kotimainen uutuus vei kielen ja sydämen mennessään monissa resepteissä, 3) Hevihärkä, maukasta luomuhärkäpapua likeltä Jyväskylää, 3) iKaffe: loistava kaurajuoma, pelittää loistokkaasti kahvissa ja ruoanlaitossa, 4) Ohrahelmi: erinomainen kotimainen voittajan valinta suhteessa korkeapäästöiseen riisiin, 5) Vöner: kotimainen kasvipohjainen kebab, erinomainen vaikkapa pizzassa, 6) Härkis: maittava kotimainen uutuus vaikkapa jauhelihan valtakuntaa kaksintaisteluun haastamaan, 7) suussasulavat maidottomat vegaanijäätelöt #Oatly #Pirkka, 8) kotimaisiin juureksiin #punajuuri #palsternakka #porkkana ja villikalaan #hauki #muikku #silakka voi aina maukkaasti luottaa, 9) runsaassa öljyssä paistettu härkäpapu- tai soijarouhe (2,5dl rouhetta -> paistetaan öljyssä 1dl -> lisätään vettä 1dl kahdessa erässä) – todella paljon pelkästään pakkausten ohjeiden mukaisesti keitettyä rouhetta maukkaampaa! 10) Violife Blu ja Mediterranean Style Block – homejuustoa ja halloumia muistuttavat herkkupalat erityisen herkkuhetkiin, kun keskiyöllä skoolataan.

  • Ruoan hiilijalanjälkeni 2017 oli 0,4 tonnia – uusi ennätys!
  • Ruoan hiilijalanjälkeni 2016 oli 0,5 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 20% eli 0,1 tonnia eli 0,05 maapalloa
  • Ruoan osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 13%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään ruoassa on 1,5 tonnia eli 0,6 maapalloa

HJJ 2017 - Ruoka.png

Ruoan hiilijalanjälkeni vuonna 2017 – kuvan Kahvilat ja ravintolat luokiteltu omassa laskennassa Kuluttamisen kategoriaan

Asumisessa minulle ovat avautuneet energiataitavuuden salaisuudet ja tulokset ovat ällistyttävän voimakkaammat: olen onnistunut puolittamaan asumisen hiilijalanjälkeni asumistottumuksilla – lue tarkemmin yksityiskohdat artikkelista linkin takaa. Voimakasta oppimista, voimakkaampaa kuin olisi uskonut. Oppimiseen kuuluvat toisinaan myös harmaat hiukset: lopuillaan olevan lämmityskauden hankalin ja viimeisin arvokas oppimiskokemus oli huonosti ja arvaamattomasti toimineet älytermostaatit, jotka opettivat suuren ymmärrysharppauksen verran vesikiertoista lämmitysjärjestelmää kerrostalossamme. Monimutkaista oli, ärsytti todella paljon – tätä se uuden oppiminen kuitenkin luonteeltaan on, hyväksyn sen. Myös aiemmin haaveilemani yhteenmuutto kumppanini Nooran kanssa joutui vastatuuleen ilmenneiden etuusloukkujen myötä, jotka ovat toistaiseksi estäneet toivotun yhteen muuttamisemme. Tämä on rassannut mieltä, mutta luotan asioiden järjestyvän – ei tämä ilmastosisukkuus tähän kaadu.

Vuoden voimakkain oppimiskokemus asumiseen liittyen oli liikuteltavan pienkoti Kotosen talonrakennuskurssi kesällä 2017: opin ymmärtämään rakentamisen perusasioita ja rakenteita, joissa elän. Harkitsen ja makustelen parhaillaan erittäin vakavasti Kotosen rakentamista unelmana yhden maapallon kokoinen velkavapaa koti vuonna 2025. Olisihan se nyt aika huikeaa, mehukasta ja kutkuttavaa onnistua yhteistyössä minua osaavampien kanssa rakentamaan ihan oma kohtuullinen koti, jossa olisi kaikki tarpeellinen mutta ei mitään ylimääräistä. Vuoden iloisin yllätys asumisen päästöihin liittyen oli osin sattumalta löytynyt tieto Jyväskylän kaukolämmön merkittävästi oletettua alhaisemmasta päästökertoimesta, mikä puhalsi ilahduttavasti myötätuulta kohtuullistamiseni purjeisiin.

  • Asumisen hiilijalanjälkeni 2017 oli 1,4 tonnia – uusi ennätys!
  • Asumisen hiilijalanjälkeni 2016 oli 1,5 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 7% eli 0,1 tonnia eli 0,05 maapalloa
  • Asumisen osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 47%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään asumisessa on 3,0 tonnia eli 1,2 maapalloa

HJJ 2017 - Asuminen

Asumisen hiilijalanjälkeni vuonna 2017 – kuvan Kodin tavarat ja palvelut luokiteltu omassa laskennassa Kuluttamisen kategoriaan

Sitten katse eteenpäin lähitulevaisuuteen.

Tuntuu hyvältä, miten isoon skarppaukseen kykenin vuonna 2017. Vuonna 2018 pyrin vähintään ylläpitämään kaudella 2017 saavutetun tason. Tästä tasosta ei ole aivan läpihuutojuttu enää nitistää, mutta etsin aktiivisesti keinoja ottaa viimeiset käsillä olevat mahdolliset askeleet kohti kestävää hiilijalanjälkeä. Jatkan energiataitavaa asumista, arvokasta kuluttamista, fiksua liikkumista ja kaikille hyvän ruoan syömistä. Tällä hetkellä näyttää, että vuosi 2018 ei tule olemaan se Suuri Juhlavuosi suunnitellun yhteenmuuton Nooran kanssa viivästyttyä ja oltua vaikuttavuudeltaan selkeästi merkittävin ässä hihassa kaudelle 2018. Tämä on itsestäni riippumattomista syistä toistaiseksi poissa laskuista, joten nähtäväksi jää mitä onnistun keksimään tilalle – joitakin alustavia ajatuksia velholla on. Muistutan itseäni nyt kuitenkin ennen kaikkea siitä, että kiire omassa kestävyysjuoksussa alkaa hiljalleen helpottamaan spurtista hölkäksi ja tarvittavat taidot olla kasassa: tarvittavasta 75 askelesta on jo otettu 70, aikaa on hyvin ehtiä maaliin viimeistään 2025. Kaudella 2018 olisin erittäin tyytyväinen jo yhteen tai kahteen (0,1-0,2 tonnia) otettuun lisäaskeleeseen.

Seuraavan viiden vuoden aikajänteellä asumisen kohtuullistaminen on kärkistrategiani viimeisten askelten ottamiseen saavuttaakseni kestävän hiilijalanjäljen. Ruoan, liikkumisen ja kuluttamisen suhteen pyrin keskittymään ensisijaisesti saavutetun tason ylläpitämiseen – toki valmiina yllättymään iloisesti hyvillä uutisilla kohtuullistamisen uusista mahdollisuuksista. Poikkeuksellisen nopea kohtuullistamistyöni ei ole ollut mikään seesteinen piknik, vaan ponnisteleva seikkailu, jossa kehoni ja mieleni ovat venyneet rajoilleen vapaaehtoisessa pyrkimyksessäni saavuttaa jotakin vaikeaa ja arvokasta: hyvän mojovan elämän yhden maapallon rajoissa. Maalin häämöttäessä pyrin vahvistamaan entisestään omaa hyvinvointiani ja hengähtää niissä asioissa, joissa olen juossut maaliin. Kaikki on laitettu peliin. Haen voimaa levosta, kunnioitan kipuani, katson uusin silmin ja kuljen sisukkaasti eteenpäin. Katse alkaa kääntyä omasta tekemisestä myös yhä vahvemmin muiden kanssakohtuullistajien auttamiseen: olen kulkenut huteraa siltaa pitkin ja haluan kurkottaa ojentamaan seuraaville tulijoille käden.

Yksin en pysty, yhdessä pystymme. Ilmastotyössäni väitöskirjatutkijana olen parhaillaan kehittämässä yhtenä keskeisenä sovelluksena voimakasta yhteisöpalvelua visiolla ”sata miljoonaa ihmistä oppimassa kestävää hyvinvointia sosiaalisesta kannustavassa yhteisöpalvelussa vuonna 2030”. (ks. esitys suomeksi https://bit.ly/2DyVvWp tai englanniksi https://bit.ly/2B6TYov). Kuulostaako hullulta? Hullun hyvä siitä on tarkoituskin tulla.

Mitä opin vuonna 2017 kohtuullistamisen korkeakoulussa ja elämänlaajuista ilmastoveiviä harjoittelemalla? Opin, että

  • kaikki mahdollisuudet kestävään hyvinvointiini ovat olemassa ja tavoitettavissa – etsivä löytää nämä aarteet.
  • ilmastotyöpaikan luominen on minulle mahdollista.
  • minä olen ilmastojohtaja, ilmastopäättäjä ja oireenkantaja toimintahäiriöisessä yhteiskunnassa.
  • voimakkain ilmastotekoni on monta tekoa.
  • älytermostaatit voivat olla hanurista.
  • kuluttamisen kohtuullistaminen palkitsee minut ilolla ja tyytyväisyydellä.
  • tummat tunteet auttavat minua ohjautumaan oikeaan suuntaan ja voin olla niille siitä kiitollinen.
  • voin rikastua elämässäni sosiaalisesti ilman rajaa.
  • minulla on mahdollisuus rakentaa ihan oma talo.
  • rehellinen kriisitietoisuus ei ole helppoa, eikä tarvitsekaan.
  • voin matkustaa Italiaan junalla.
  • kun lähtee seikkailulle, liittolaiset ilmestyvät.
  • yksin kohtuullistaessani olen yksinäinen, yhdessä tunnen itseni kaikkein voimakkaimmaksi.
  • ilmastonmuutos on joukkuepeli.
  • merkityksellisyyden tavoittelu saattaa olla onnellisuuden tavoittelua viisaampi strategia saavuttaa tyytyväisyys elämässäni.

Lopuksi: Elämän suuri tarina

Minun tarinani on Elämän Suuri Tarina. Kuulun tälle elämää sykkivälle planeetalle, jonka kertomus on eeppiset 4,6 miljardia vuotta vanha. Kuvitellaan hetki, että tämä tarina olisi vuorokauden mittainen alkaen keskiyöstä, kuten Joanna Macyn ja Chris Johnstonen upeassa teoksessaan Active Hope – lämmin lukusuositus!

Aluksi Maa oli kuuma kuin purkautuva tulivuori. Se oli muodostunut aurinkoa kiertävien kappaleiden välisestä vetovoimasta ja joutui jatkuvasti meteoriittisuihkujen kohteeksi. Heti keskiyön jälkeen pienen planeetan kokoinen möhkäle törmäsi Maahan – näin syntyi Kuu. Kahden aikaan aamuyöstä Maan pinta oli jäähtynyt riittävästi niin, että höyry ilmakehässä alkoi tiivistyä sateeksi, joka jatkui ja jatkui – näin syntyivät meret. Ensimmäiset elämän muodot syntyivät aamulla kolmen ja neljän välillä lämpimään veteen – happea ja otsonikerrosta ei vielä ollut suojelemassa elämää maan pinnalla.

Kesti puoli yhteentoista aamupäivällä ennen kuin yhteyttäminen kehittyi – näin syntyi hengittämämme happi. Kaikki elämä oli ollut yksisoluista kunnes hieman ennen kuutta illalla ilmestyivät monisoluiset eliöt. Ilta kahdeksaan mennessä madot ilmestyivät mataliin meriin, kalat ennen iltayhdeksää. Hieman ennen kymmenen aikaan illalla elämä laajentui hapen mahdollistamana meristä maalle – näin syntyivät kasvit; pian kymmenen jälkeen seurasivat sammakot ja hyönteiset. Ennen yhtätoista tapahtui maan historian toistaiseksi suurin joukkotuho: 95% elämästä kuoli massasukupuutossa suurten tulivuorten purkausten, asteroidien törmäysten ja muiden katastrofien yhteisvaikutuksesta. Tragediasta alkoi dinosaurusten aika, joka kesti kahtakymmentä minuuttia vaille keskiyöhön päättyen poikkeuksellisen voimakkaaseen asteroiditörmäykseen, joka nostatti koko auringon peittävän pölypilven tuhoten jälleen yli puolet Maan elämästä. Alkoi nisäkkäiden aika ja kymmenen minuuttia myöhemmin osa nisäkkäistä palasi mereen – näin syntyivät valaat ja delfiinit.

Kaksi minuuttia ennen keskiyötä pienestä apinasta Afrikassa tuli simpanssien ja ihmisten viimeinen yhteinen esivanhempi. Ihmisen (Homo Sapiens) tarina alkoi Afrikassa viisi sekuntia ennen keskiyötä. Kuvitelkaamme, että ihmisen 240 000 vuotta kestänyt tarina on vuorokauden mittainen. 95% historiastamme elimme pienissä metsästäjä-keräilijä yhteisöissä. Viimeisen kahdenkymmenen sekuntin aikana omassa tarinassamme olemme käyttäneet enemmän luonnonvaroja ja energiaa kuin koko aiemman historiamme eli 23h 59min 40s aikana. Tästä seurannut ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on käynnistänyt kuudennen massasukupuuton tuhoten lajeja jopa tuhatkertaisella vauhdilla. Mikä on tarinamme seuraava sivu: suuri romahdus vai suuri käänne? On mahdollista, että vielä ei ole liian myöhäistä.

Uskon, että olemme keskellä Suurta käännettä, jossa meillä on voimakkaita toimintamahdollisuuksia ja valta valita paras roolimme ainutlaatuisella historiallisella hetkellä. Tiellämme on monia vaikeuksia, mutta 100 vuoden päästä meistä voidaan parhaassa tapauksessa kertoa tarinaa Suuresta käänteestä. Käänteestä, jossa ihmiset valitsivat äärimmäisen vaikeassa tilanteessa äärimmäisen viisaita valintoja äärimmäisen onnistuneesti. Saavutimme elämän jatkumisen yhteisessä kodissamme joukkotuhon sijasta. Elämästämme voi osana tätä tarinaa tulla merkityksellisempää, tyytyväisempää ja komeampaa. Mitä valitsemme tavoitella seuraavaksi Elämän Suuressa Tarinassa? Mitä haluat nähdä tapahtuvan? Kuvittele, että sydämessäsi tahtomasi ratkaisu toteutuu: mitä täytyi tapahtui, että näin kävi? Mikä olisi sinun paras roolisi tässä seikkailutarinassa?

Me olemme ne, joita olemme odottaneet.

Artikkelikuva: Marcu Wright @Unsplash

Joanna Macy & Chris Johnstone. 2012. Active Hope: How to Face the Mess We’re in without Going Crazy.

Hyvä elämä ei ole vain onnellisuutta? Viitattu 8.4.2018 http://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6224&cHash=364c39bae0fd0b419cb666f256597131

Ilmastodieetti.fi


 

Rocking news! It is an honor and joy to publish the results of my Climate Run last year 2017: a determinate and persistent carbon moderation took the bull by the horns and personal moderation records got smashed in every category. So here it comes – my personal records in sustainable housing, sustainable consumption, sustainable food and sustainable mobility.

  • My carbon footprint in 2017 was 3,0 tonnes or 1,2 Earths
  • Sustainable carbon footprint is at the moment 2,5 tonnes according to my best knowledge
  • My carbon footprint in 2016 was 4,6 tonnes or 1,8 Earths
  • Finn’s average carbon footprint is currently 10 tonnes or 4 Earths

Näyttökuva 2018-06-08 kello 15.57.37.png

My carbon footprint in 2017

In 2016, I celebrated the milestone of halving my carbon footprint. I also promised to halve it again until 2025. During 2006-2016 I had already run 54 steps out of 75 towards the good life size of one planet. I had learned through trial and error in relation to my starting point, this is, the Finnish average of ten tonnes whereas my journey for necessary good started back in the day. Mission impossible has eventually started to seem more and more Mission possible. Thus, I decided to set a courageous goal for the year 2017 which was to achieve the level of 3,5 tonnes. At the same time, my game was turning into a thriller since there was no easy life choices left to score anymore.

The results of season 2017 exceeded all my expectations! Rewarding, highly rewarding. In addition, suddenly this Climate Run of mine was all over the news: my climate quadrathlon was reported by various newspapers and national news. It seems to me that what was once considered as an Inconvenient Truth turned out to be in some respects a new (media) Sexy Truth. My sustainable carbon footprint is now as close as on the reach of one significant life choice – next some unveiling of this three tonne gamebook of mine for all my team mates and co-climate runners.

The best things in life are not things. My greatest change in 2017 was moderation in consumption: I halved my budget from 500€ to 250€ in a month (Finnish average is about 700€). Surprising side effects were stronger experienced joy in relation to buying decisions since every beginning of a new month started to feel like a Christmas Eve, and the fact that I started to experience my purchases more valuable together with being more satisfied to my buying decisions. According to the latest Finnish research by Arto Salonen and Jyrki Konkka in co-operation with SITRA and Metropolia this is not, however, surprising: sustainable life choices increase our life satisfaction. A satisfied person chooses sustainable actions. This ”challenges to shift from the current strategies based on the idea of scarcity and sacrifice towards strengthening life satisfaction in order to enhance comprehensive well-being of citizens when establishing a sustainable society”. Drifting along with old habits and refraining from learning sustainable lifestyle seems to have a price of decreased well-being in experienced life meaningfulness and satisfaction in everyday life. So shall we bless ourselves with sustainable well-being, tasty meaningfulness and wholegrainy satisfaction? My adventure for more valuable and moderate consumption continues.

For treats, here are my TOP 7 utopian purchases and highlights in season 2017: 1) Dr Martens For Life – handsome leather shoes with astonishing lifetime guarantee. Make me smile almost every time I put them on. 2) Fairphone 2: a smartphone good for all with a six-year life cycle expectation and a mission to improve the ethics of the whole production process from mined minerals to easy DIY repairability and recyclability – and it is working well! 3) Darn Tough: four pairs from the US smuggled by my secret sock dealer with incredible lifetime guarantee. 4) Finlayson Jesus: top notch sheets with impressive 50 year guarantee – this is Finnish climate leadership in business sector! 5) Jamiroquai @PoriJazz and Ultra Bra (legendary Finnish pop-rock orchestra) @HartwallAreena: it is not difficult to remember these powerful concerts as highlights of the year. 6) All self modified, self repaired, having repaired and self made valuables and new learned skills #DIYnarrowedjeans #DIYshorts #DIYphonebag #DIYwarmthpillow #DIYkeywallet #repairedshoulderbag #repairedjacket #narrowedtrousers #repairedshoes #repairedguitarcase #repairedguitaramplifier #DIYjacketrepair #DIYnarrowedshirt #DIYrepairedpizzacutter #DIYrepairedbicycletube #DIYskilltoinstallOS #DIYskillstobuildhouses 7) all the countless free social pleasures that made me smile from kind words and friendly glances to enjoying nature, everyday rock’n’roll and evenings with friends.

  • My consumption footprint 2017 was 1,0 tonnes – a new record!
  • My consumption footprint 2016 was 2,1 tonnes, this is, the old record
  • The achieved improvement between my old and new record was 52% or 1,1 tonnes or 0,4 Earths
  • The share of consumption consisted 33% of my overall carbon footprint in season 2017
  • The Finnish average for consumption is 3,1 tonnes or 1,2 Earths

Näyttökuva 2018-06-08 kello 15.56.07

My consumption footprint in 2017 (climatediet.fi) – in my calculation 1,0 tonnes includes also waste, home purchases together with cafes and restaurants (not in this picture since they are categorized differently than in the Climatediet-service)

One of the pleasant surprises 2017 was that I succeeded unexpectedly to moderate my mobility carbon footprint. I had not counted on this one at all in my playbook.  Earlier, I had already learned and settled the most powerful mobility climate actions, in other words, the life free from having a car and holiday flying. My mobility moderation during season 2017 was secretly born mostly thanks to switching most of my coach trips (2016: 5 400km -> 2017: 1 800km) to train travel – this constituted a medium-sized climate action effect. In everyday life I continued to ride a bicycle (3 000km) and used a private car wasteful 200km(!) in total – ferries was used as much (160km) during my sunny holiday bike travel trip to Åland, Finland with my love Noora.

The result of my mobility carbon footprint 2017 was 0,2 tonnes. This is ten times more moderate than national average in Finland (2,1 tonnes) and 30 times (!) more moderate than my personal mobility footprint in 2011. Last year I traveled in total 13 000 kilometers, approximately as much as average Finn uses private car (12 000km) yearly. I also walked hundreds of kilometers and crawled at least once. In season 2018, I am going to challenge myself by learning how to distant train travel to a scientific conference in Bolzano, Italy – feeling excited and nervous about this!

  • My mobility footprint 2017 was 0,2 tonnes – a new record!
  • My mobility footprint 2016 was 0,5 tonnes, this is, the old record
  • The achieved improvement between my old and new record was 60% or 0,3 tonnes or 0,1 Earths
  • The share of mobility consisted 7% of my overall carbon footprint in season 2017
  • The Finnish average for mobility is 2,1 tonnes or 0,8 Earths

Näyttökuva 2018-06-08 kello 15.52.54.png

My mobility carbon footprint in 2017 (Climatediet)

Eating is important pleasure for me in my everyday life and celebration – it is definitely not just a fuel. In season 2017, my food carbon footprint stayed at the level of one planet in an experienced manner. The major changes for me were the delicious breakthrough of plant-based selection in Finnish grocery stores. This made my life even more easier and tasteful. Plant-based food is a winner and my most powerful climate action in the category of food with the exceptions of favouring Finnish wild fish (at the level of plant-based proteins, approximately < 1kg CO2e per kilo, wild fish is healthy and nutritious unprocessed domestic food) and avoiding rice and out of season greenhouse vegetables (emissions at the same level as pork and chicken, 5kg CO2e per kilo). Good food that is good for all to the table, please – this is how it rolls.

Since my diet was already quite climate fit, I polished my skills with learning to choose food that is less processed, produced closer, on season and smartly packed – it is good to know that these are small effect climate actions and they do not play a big part in my playbook. It seems that food production has started to interest me more than before, both fishing and farming have started to feel valuable skills as such to be learned in future – no matter how useful from the perspective of emission calculation. It would feel good to understand and if needed to be able to produce some or all food to the table.

  • My food carbon footprint was 0,4 tonnes in 2017 – a new record!
  • My food carbon footprint in 2016 was 0,5 tonnes, this is, the old record
  • The achieved improvement between my old and new record was 20% or 0,1 tonnes or 0,05 Earths
  • The share of food consisted 13% of my overall carbon footprint in season 2017
  • The Finnish average for food is 1,5 tonnes or 0,6 Earths

Näyttökuva 2018-06-06 kello 17.19.55.png

My food carbon footprint in 2017 – Cafes and restaurants are categorized to the category of Consumption in my personal calculation

The secrets of energy skillful living have been uncovered to me and the results are astonishingly powerful: I have managed to halve my housing footprint with living habits (a more detailed article in English is coming up). Truly powerful learning, more powerful than I had expected. The most intense learning experience in relation to housing was Kotonen Tiny Home builder training course in summer 2017: I learnt to understand the basics of construction and structures in which I live. At the moment, I am seriously considering building a Tiny Home to fulfill my dream of a debt-free home size of one planet in 2025. It would be amazing, juicy and tickling to succeed with skilled co-operation to build my own moderate home in which there is everything I need but nothing unnecessary.

  • My housing carbon footprint was 1,4 tonnes in 2017 – a new record!
  • My housing carbon footprint in 2016 was 1,5 tonnes, this is, the old record
  • The achieved improvement between my old and new record was 7% or 0,1 tonnes or 0,05 Earths
  • The share of housing consisted 47% of my overall carbon footprint in season 2017
  • The Finnish average for housing is 3,0 tonnes or 1,2 Earths

Näyttökuva 2018-06-08 kello 15.48.20.png

My housing carbon footprint in 2017 – Goods and services for housekeeping are categorized into the category of Consumption in my personal calculation

Next, let’s take a glimpse to my near future.

It feels great how much I was able to moderate during season 2017. In 2018, my goal is to sustain at least the level achieved in 2017. From this level, it is indeed not easy to reduce but I am actively looking for all means to take the last steps at hand towards a sustainable carbon footprint. I will keep on learning to master energy skillful living, valuable consumption, smart mobility and eating delicious food good for all. It is time for my climate run to slowly ease up on the speed since the goal is getting closer: I have already taken 70 steps out of 75 needed which means there is plenty of time to get to the target until 2026. In 2018, I would be very pleased of taking even one or two steps (0,1-0,2 tonnes) forward.

During next five years, I will focus on housing moderation which is my key strategy to take the last steps to achieve a sustainable carbon footprint. In food, mobility and consumption my main focus and first priority is going to be to maintain the achieved level – of course, I am also ready to be positively surprised with good news about new opportunities to moderate. My exceptionally fast moderation progress has not been unclouded picnic but a struggling adventure in which my body and my mind have been stretch to their limits in this voluntary work to achieve something hard and valuable: the good life size of one planet. Seeing my goal in the horizon, I choose to strengthen and cherish my well-being and rest wherever my running has already turned out to be a home-run. I can assure that I have given my everything for this. I seek strength from taking rest, respect my pain, see with new eyes and move on persistently. I will also be shifting from my personal workout into helping others: soon I have walked a shaky bridge to the other side and it is time to reach out my hand to next comers.

Together I can’t, together we can. Working as doctoral researcher, I am currently developing a powerful social networking service with vision ”one hundred million people learning sustainable well-being in friendly social networking service by 2030”. Sounds insane? I hope it will be insanely good as well.

What did I learn in 2017 in this academy of moderation and in my training to be a climate earthlete? I learned that

  • all opportunities to sustainable wellbeing already exist and are at hand – the one who seeks finds these treasures.
  • creating a climate job is possible for me.
  • I am a climate leader, a decision maker and a symptom carrier in a dysfunctional society.
  • my most powerful climate action is several climate actions.
  • moderation in consumption rewards me with joy and satisfaction.
  • dark emotions help me to move to the right direction and for that I can be grateful towards them.
  • I can get rich socially forever and without limit.
  • I have a possibility to build my very own home.
  • honest crisis awareness is not easy and I accept it.
  • I can adventure travel to Italy by train.
  • when I hit the road to an adventure, allies appear.
  • I feel lonely when doing moderation alone and powerful when doing it together
  • climate change is a team game, no questions asked.
  • reaching for meaningfulness may be a more wise strategy than clinging to happiness to achieve satisfaction in life.

Lastly: The Grand Story of Life

My story is the Grand Story of Life. I belong to this living planet, into an incredible narrative that is 4,6 billion years old. Let us imagine for a moment that this story is a single twenty-four-hour day starting from midnight, just like Joanna Macy and Chris Johnstone (2012, 153-) write in their magnificent book Active Hope – a warm reading recommendation!

At first, the planet was hot as an erupting volcano. Being formed by the gravitational pulling together of materials orbiting the sun, it was continually showered by meteorites. Shortly after midnight, a chunk of matter the size of a small planet had collided with Earth, the impact causing materials to be thrown outward into space to form the moon. It took till nearly two in the morning for the planet surface to cool down enough for steam in the atmosphere to condense into rainfall. As rain fell and kept falling, the oceans were born.

Between three and four in the morning, the first forms of life appeared in warm, shallow water. There were only traces of oxygen in the atmosphere and no ozone layer to provide protection from incoming ultraviolet radiation, which was too strong to allow life to develop in the land. It took till ten-thirty in the morning for photosynthesis to evolve, and from then on, those early green life-forms started producing oxygen as a waste product.

All life-forms were single celled and remained so for the rest of the day, the first more complex multi celled organisms not evolving till half past six in the evening. By eight, worms had appeared at the bottom of shallow seas, followed by the first fish. By a quarter to ten, plant life had become established on land; soon after ten, amphibians and then insects appeared.

At twenty to eleven, disaster struck in what has been described as the mother of all mass extinction events. A combination of volcanic activity, asteroid impacts, and other disasters wiped out 95 percent of life, though that left plenty of room for the dinosaurs to emerge afterward as the dominant vertebrates on land. The age of the dinosaurs lasted till twenty to midnight, when a six-mile wide meteorite struck earth and caused a dust cloud to block out so much sunlight that the decline in plant life killed off many large animals. Mammals, who had been quietly in the background for the last hour, emerged to fill the niche of dominant vertebrates on land. Ten minutes later, some mammals returned to the sea and slowly evolved into whales and dolphins. At two minutes to midnight, a small ape in Africa became the last common ancestor of both humans and chimpanzees.

The entire story of human being (Homo sapiens) started only five seconds before midnight. Let us imagine this five seconds (240 000 years) of the planet’s day is a single twenty-four day. ”For 95 percent of our history, we lived in small groups as hunter-gatherers. . . . In the last twenty seconds (that is, since 1950), we have used up more resources and fuel than in all human history before this.” (Macy & Johnstone 2012, 157). This has followed by our current human-caused climate change with sixth mass extinction killing species thousand times faster than natural. What is the next page of our story: The Great Collapse or The Great Turning? It is possible that it is not yet too late.

 

I believe that we are in the middle of the Great Turning where we possess powerful opportunities to act and the possibility to choose our best role at a very special historical moment. There are going to be many difficulties on the road but heroic stories about us as the gamechangers of the Great Turning may be told about hundred years from now. Stories about a kind of turning where people chose extremely wise decisions in an extremely difficult situation in extremely successful manner. Stories where we achieved the continuation of life in our common home instead of a collective destruction. As a part of this story, our lives can be more meaningful, satisfying and handsome. What will we choose next in the Grand Story of Life? What do we wish to see being happen next? Imagine that your heartfelt solution comes true: what needed to take place and happen in order to be so? What would be the best role for you in this adventure story?

We are the ones we have been waiting for.

Cover picture: Marcu Wright @Unsplash

Joanna Macy & Chris Johnstone. 2012. Active Hope: How to Face the Mess We’re in without Going Crazy.

Hyvä elämä ei ole vain onnellisuutta? Referenced 10.6.2018 http://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6224&cHash=364c39bae0fd0b419cb666f256597131

Ilmastodieetti / Climate Diet