Mojovia uutisia! On ilo ja kunnia paljastaa viime vuoden kestävyysjuoksuni tulos: päämäärätietoinen skarppaustyö tuotti jälleen tulosta ja henkilökohtaiset kohtuullistamisennätykset murskautuivat sisukkaasti kaikissa kohtuullistamisen kategorioissa. Ja tässä se tulee, kohtuullistajan henkilökohtainen ennätys kestävän asumisen, kestävän kuluttamisen, kestävän syömisen ja kestävän liikkumisen neliottelussa.

  • Hiilijalanjälkeni vuonna 2017 oli 3,0 tonnia eli 1,2 maapalloa
  • Kestävä hiilijalanjälki on tällä hetkellä 2,5 tonnia
  • Hiilijalanjälkeni vuonna 2016 oli 4,6 tonnia eli 1,8 maapalloa
  • Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 tonnia eli 4 maapalloa

HJJ 2017

Hiilijalanjälkeni vuonna 2017

Vuonna 2016 juhlin hiilijalanjälkeni puolittamisen saavuttamista ja lupasin toistaa puolittamisen vuoteen 2025 mennessä. Olin 2006-2016 juossut yhteensä 54 askelta 75 askelesta kohti hyvää elämää yhden maapallon rajoissa. Mojovia onnistumisia oli tuolloin opittu ja oppirahoja maksettu suhteessa omaan lähtöruutuun eli suomalaisen keskiarvoon (10 tonnia), josta pelimatka välttämätön hyvän puolesta minullakin alkoi. Mahdoton oli alkanut näyttää yhä hämmästyttävän mahdolliselta ja asetin henkilökohtaiseksi tavoitteeksi vuodelle 2017 kunnianhimoisesti päästä 3,5 tonnin tasolle. Jännitystä tiivisti, että kaikki helpoimmat ilmastoteot oli jo pitkälti tehty ja opittu.

Kauden 2017 lopputulos ylitti täysin odotukset! Palkitsevaa, todella palkitsevaa. Myös kestävyysjuoksun uutiskynnys ylitettiin rytinällä: ilmastoneliottelusta uutisoi ensimmäisenä YLE Perjantai ja Aamulehti perässä YLE A-Studio, Ny Tid, Anna, Keskisuomalainen, Opettaja-lehti. Epämiellyttävästä totuudesta näyttäisi nyt tulleen osin (media)seksikäs totuus. Ilmastoveivi ja kestävä hiilijalanjälki ovat jo käsin kosketeltavan lähellä yhden merkittävän elämänmuutoksen tarttumaetäisyydellä – seuraavaksi keskeisiä paljastuksia kolmen tonnin pelikirjastani joukkuetovereille ja kanssakestävyysjuoksijoille hyödynnettäväksi.

Parhaat asiat elämässä eivät ole asioita. Suurin muutokseni vuonna 2017 oli tavaroiden ja palveluiden kuluttamisen kohtuullistaminen: puolitin budjettini 500€ -> 250€ kuussa. Yllättäviä sivuvaikutuksia olivat koetun ilon voimistuminen suhteessa ostopäätöksiini (jokainen kuunvaihde alkoi tuntua jouluaatolta) sekä hankintojeni koetun arvokkuuden ja tyytyväisyyden vankka vahvistuminen. Viimeisimmän suomalaisen tutkimuksen mukaan tämä ei ole kuitenkaan yllättävää: ihmisen tyytyväisyys lisääntyy kestävämpiä valintoja tekemällä. Tyytyväinen ihminen tekee siis kestäviä tekoja. Tämä ”haastaa siirtymään vallalla olevista niukkuus-, luopumis- ja tinkimisstrategioista tyytyväisyyden vahvistamiseen kansalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia voimistettaessa ja kestävää yhteiskuntaa rakennettaessa”. Vanhojen tottumusten mukana valuminen ja pidättäytyminen kestämättömien elämäntapojen opettelusta näyttäisi kostautuvan heikentyneenä hyvinvointina elämän merkityksellisyyden ja arjen tyytyväisyyden kokemuksissa. Laitetaanko itsellemme siis kestävää hyvinvointia, mojovaa merkityksellisyyttä ja täysjyvätyytyväisyyttä tulemaan? Seikkailu arvokkaamman kuluttamisen puolesta kohtuun rajoissa jatkuu allekirjoittaneella vahvempana kuin koskaan.

Herkkupalana kauden 2017 TOP 5 utooppisimmat hankinnat ja kohokohdat: 1) Dr. Martens For Life – komiat nahkakengät ällistyttävällä elinikäisellä takuulla, jotka hymyilyttävät joka kerta vetäessä jalkaan. 2) Fairphone 2: kaikille hyvä puhelin, jolla on 6 vuoden elinkaariodote tavoitteena parantaa koko tuotantoprosessin eettisyyttä aina mineraalien hankinnasta laitteen helppoon itsekorjattavuuteen ja kierrätykseen saakka – ja hyvin on toiminut! 3) Darn Tough: neljä paria USA:sta sukkadiilerini salakuljettamia sukkia ihmeellisellä elinikäisellä takuulla. 4) Finlayson Jesus: lahjana saadut pussilakanat hulppealla 50 vuoden takuulla – suomalaista ilmastojohtajuutta liike-elämän tasolla! 5) Jamiroquai @PoriJazz ja Ultra Bra @HartwallAreena: ei ole vaikea muistaa näitä todella komeita elävöittäviä konsertteja yhtenä vuoden kohokohdista. 6) kaikki itse muokatut, korjatut, korjautetut ja valmistetut arvotavarat sekä opitut taidot #DIYkavennetutfarkut #DIYshortsit #DIYkännykkäpussi #DIYlämpötyyny #DIYavainlompakko #korjautettuolkalaukku #korjautettutakki #kavennutetuthousut #korjautetutkengät #korjautettukitaralaukku #korjautettukitaravahvistin #DIYtakinkorjaus #DIYkavennettupaita #DIYpizzaleikkurinkorjaus #DIYpyöränsisäkuminkorjaus #DIYkäyttöjärjestelmienasennustaito, 7) kaikki ne lukemattomat ilmaiset hymyilyttävät nautinnot ystävällisistä sanoista ja katseista luonnossa liikkumiseen, oman elämän rock’n’rolliin ja iltoihin ystävien kanssa

  • Kuluttamisen hiilijalanjälkeni 2017 oli 1,0 tonnia – uusi ennätys!
  • Kuluttamisen hiilijalanjälkeni 2016 oli 2,1 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 52% eli 1,1 tonnia eli 0,4 maapalloa
  • Kuluttamisen osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 33%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään kuluttamisessa on 3,1 tonnia eli 1,2 maapalloa

HJJ 2017 - Kulutus.png

Kuluttamisen hiilijalanjälkeni vuonna 2017 (Ilmastodieetti.fi) – omassa laskennassa 1,0 tonnia sisältäen kuvan ulkopuolelta luokiteltuna kierrätyksen, kodin hankinnat sekä kahvilat ja ravintolat (kategorisoitu toisin Ilmastodieetti-palvelussa)

Yksi iloisista yllätyksistä vuonna 2017 oli, että onnistuin kohtuullistamaan liikkumisen hiilijalanjälkeäni itseltäni salaa. En ollut nimittäin laskenut tätä mahdollisuutta ollenkaan mukaan pelikirjaani. Olin jo omaksunut ja vakiinnuttanut liikkumisessani voimakkaimmat teot eli elämän ilman autoa ja lentämisestä vapaan matkailun. Kauden 2017 skarppaus syntyi vaivihkaa pitkälti kaukobussimatkojen (2016: 5400km -> 2017: 1 800km ) vaihtamisesta säännönmukaisemmin nollapäästöisiin junamatkoihin (2017: 8 000km) – tämä on voimakkuudeltaan keskisuuri ilmastoteko. Arjessa liikuin totutusti lähes poikkeuksetta pyörällä (3 000km) ja yksityisautossa tuli asfalttia kärytettyä huimat 200km(!) – laivalla aallokoin vastaavan määrän (160km) aurinkoisella kesälomapyöräreissulla Ahvenanmaalle. Tuloksena vuonna 2017 liikkumisen hiilijalanjälkeni oli 0,2 tonnia. Tämä on 10 kertaa kohtuullisempi kuin suomalaisen keskiarvo (2,1 tonnia) liikkumisen ja matkustamisen suhteen sekä 30 kertaa (!) maltillisempi kuin liikkumisen hiilijalanjälkeni vuonna 2011. Vuoden aikana matkakilometrejä kertyi yhteensä 13 000, mikä on suunnilleen saman verran kuin keskivertosuomalaisen autoilemat kilometrit (12 000km) vuodessa. Tunnustan myös kävelleeni joitakin satoja kilometrejä ja ainakin kerran ryömineeni. Kaudella 2018 haastan itseni ottamalla elo-syyskuussa kaukojunamatkailun haltuun työmatkallani Italiaan, Bolzanoon – jännittävää ja innostavaa!

  • Liikkumisen hiilijalanjälkeni 2017 oli 0,2 tonnia – uusi ennätys!
  • Liikkumisen hiilijalanjälkeni 2016 oli 0,5 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 60% eli 0,3 tonnia eli 0,1 maapalloa
  • Liikkumisen osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 7%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään liikkumisessa on 2,1 tonnia eli 0,8 maapalloa

HJJ 2017 - Liikenne.png

Liikkumisen hiilijalanjälkeni vuonna 2017 (Ilmastodieetti.fi)

Minulle syöminen on tärkeä arjen ja juhlan nautinto elämässäni – ei pelkkä polttoaine. Ruoan hiilijalanjälkeni pysyi kaudella 2017 tottunein ottein yhden maapallon tasolla. Vuoden suurimmat muutokset olivat vegaanivalikoiman herkullinen läpimurto tavallisissa ruokakaupoissa tehden gastronomisesta elämästä entistäkin helpompaa ja maittavampaa. Voimakkain ilmastotekoni kategoriassa ruoka on vegaanivoittoisuus poikkeuksena suomalaisen villikalan suosiminen (kasviproteiinien tasolla, arviolta < 1kg CO2e per kilo, terveellistä ja ravitsevaa prosessoimatonta kotimaista ruokaa) ja kasvihuonevihannesten sekä riisin (päästöiltään peräti sianlihan ja broilerin tasolla, 5kg CO2e per kilo) välttäminen. Kaikille hyvä ruokaa pöytään, näin se homma etenee.

Suurten linjojen ollessa kunnossa hioin taitojani vuoden aikana opettelemalla suosimaan aiempaa vähemmän prosessoitua, lähempänä tuotettua, sesonkipainotteista ja fiksusti pakattua ruokaa – sinun on hyvä tietää, että nämä kohtuullistamisstrategiat ovat suuruusluokaltaan pieniä ilmastotekoja, eivätkä ne olleet pelikirjassani erityisen merkittävässä roolissa. Yksi voittajan valinta jokaisessa näistä kategorioista on maukas kotimainen härkäpapu, jota itseäni lähimpänä tuotetaan Nojosniemen tilalla Vaajakoskella alle 20km Jyväskylästä. Huomasin vuoden aikana itsekin kiinnostuneeni ruoan tuottamisen taidoista aiempaa enemmän, sekä kalastaminen että viljely alkoivat tuntua itsessään arvokkailta taidoilta riippumatta niiden päästölaskennallisesta hyötyarvosta tulevaisuudessa opittavaksi. Tuntuisi hyvältä ymmärtää ja tarvittaessa osata tuottaa sekä hankkia ruokaa omaan pöytään.

Maistuvimmat Top 10 suosikkituotteet, joista olin kiitollinen vuonna 2017: 1) Porlammin Vegeplus: kotimainen kasvijuusto, toimii hyvin leivän päällä ja ruoanlaitossa, 2) Nyhtökaura: herkullinen kotimainen uutuus vei kielen ja sydämen mennessään monissa resepteissä, 3) Hevihärkä, maukasta luomuhärkäpapua likeltä Jyväskylää, 3) iKaffe: loistava kaurajuoma, pelittää loistokkaasti kahvissa ja ruoanlaitossa, 4) Ohrahelmi: erinomainen kotimainen voittajan valinta suhteessa korkeapäästöiseen riisiin, 5) Vöner: kotimainen kasvipohjainen kebab, erinomainen vaikkapa pizzassa, 6) Härkis: maittava kotimainen uutuus vaikkapa jauhelihan valtakuntaa kaksintaisteluun haastamaan, 7) suussasulavat maidottomat vegaanijäätelöt #Oatly #Pirkka, 8) kotimaisiin juureksiin #punajuuri #palsternakka #porkkana ja villikalaan #hauki #muikku #silakka voi aina maukkaasti luottaa, 9) runsaassa öljyssä paistettu härkäpapu- tai soijarouhe (2,5dl rouhetta -> paistetaan öljyssä 1dl -> lisätään vettä 1dl kahdessa erässä) – todella paljon pelkästään pakkausten ohjeiden mukaisesti keitettyä rouhetta maukkaampaa! 10) Violife Blu ja Mediterranean Style Block – homejuustoa ja halloumia muistuttavat herkkupalat erityisen herkkuhetkiin, kun keskiyöllä skoolataan.

  • Ruoan hiilijalanjälkeni 2017 oli 0,4 tonnia – uusi ennätys!
  • Ruoan hiilijalanjälkeni 2016 oli 0,5 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 20% eli 0,1 tonnia eli 0,05 maapalloa
  • Liikkumisen osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 7%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään ruoassa on 1,5 tonnia eli 0,6 maapalloa

HJJ 2017 - Ruoka.png

Ruoan hiilijalanjälkeni vuonna 2017 – kuvan Kahvilat ja ravintolat luokiteltu omassa laskennassa Kuluttamisen kategoriaan

Asumisessa minulle ovat avautuneet energiataitavuuden salaisuudet ja tulokset ovat ällistyttävän voimakkaammat: olen onnistunut puolittamaan asumisen hiilijalanjälkeni asumistottumuksilla – lue tarkemmin yksityiskohdat artikkelista linkin takaa. Voimakasta oppimista, voimakkaampaa kuin olisi uskonut. Oppimiseen kuuluvat toisinaan myös harmaat hiukset: lopuillaan olevan lämmityskauden hankalin ja viimeisin arvokas oppimiskokemus oli huonosti ja arvaamattomasti toimineet älytermostaatit, jotka opettivat suuren ymmärrysharppauksen verran vesikiertoista lämmitysjärjestelmää kerrostalossamme. Monimutkaista oli, ärsytti todella paljon – tätä se uuden oppiminen kuitenkin luonteeltaan on, hyväksyn sen. Myös aiemmin haaveilemani yhteenmuutto kumppanini Nooran kanssa joutui vastatuuleen ilmenneiden etuusloukkujen myötä, jotka ovat toistaiseksi estäneet toivotun yhteen muuttamisemme. Tämä on rassannut mieltä, mutta luotan asioiden järjestyvän – ei tämä ilmastosisukkuus tähän kaadu.

Vuoden voimakkain oppimiskokemus asumiseen liittyen oli liikuteltavan pienkoti Kotosen talonrakennuskurssi kesällä 2017: opin ymmärtämään rakentamisen perusasioita ja rakenteita, joissa elän. Harkitsen ja makustelen parhaillaan erittäin vakavasti Kotosen rakentamista unelmana yhden maapallon kokoinen velkavapaa koti vuonna 2025. Olisihan se nyt aika huikeaa, mehukasta ja kutkuttavaa onnistua yhteistyössä minua osaavampien kanssa rakentamaan ihan oma kohtuullinen koti, jossa olisi kaikki tarpeellinen mutta ei mitään ylimääräistä. Vuoden iloisin yllätys asumisen päästöihin liittyen oli osin sattumalta löytynyt tieto Jyväskylän kaukolämmön merkittävästi oletettua alhaisemmasta päästökertoimesta, mikä puhalsi ilahduttavasti myötätuulta kohtuullistamiseni purjeisiin.

  • Asumisen hiilijalanjälkeni 2017 oli 1,4 tonnia – uusi ennätys!
  • Asumisen hiilijalanjälkeni 2016 oli 1,5 tonnia – vanha ennätys
  • Parannusta vanhaan ennätykseen tuli 7% eli 0,1 tonnia eli 0,05 maapalloa
  • Asumisen osuus omasta kokonaishiilijalanjäljestäni kaudella 2017 oli 47%
  • Suomalaisen keskiarvo pelkästään asumisessa on 3,0 tonnia eli 1,2 maapalloa

HJJ 2017 - Asuminen

Asumisen hiilijalanjälkeni vuonna 2017 – kuvan Kodin tavarat ja palvelut luokiteltu omassa laskennassa Kuluttamisen kategoriaan

Sitten katse eteenpäin lähitulevaisuuteen.

Tuntuu hyvältä, miten isoon skarppaukseen kykenin vuonna 2017. Vuonna 2018 pyrin vähintään ylläpitämään kaudella 2017 saavutetun tason. Tästä tasosta ei ole aivan läpihuutojuttu enää nitistää, mutta etsin aktiivisesti keinoja ottaa viimeiset käsillä olevat mahdolliset askeleet kohti kestävää hiilijalanjälkeä. Jatkan energiataitavaa asumista, arvokasta kuluttamista, fiksua liikkumista ja kaikille hyvän ruoan syömistä. Tällä hetkellä näyttää, että vuosi 2018 ei tule olemaan se Suuri Juhlavuosi suunnitellun yhteenmuuton Nooran kanssa viivästyttyä ja oltua vaikuttavuudeltaan selkeästi merkittävin ässä hihassa kaudelle 2018. Tämä on itsestäni riippumattomista syistä toistaiseksi poissa laskuista, joten nähtäväksi jää mitä onnistun keksimään tilalle – joitakin alustavia ajatuksia velholla on. Muistutan itseäni nyt kuitenkin ennen kaikkea siitä, että kiire omassa kestävyysjuoksussa alkaa hiljalleen helpottamaan spurtista hölkäksi ja tarvittavat taidot olla kasassa: tarvittavasta 75 askelesta on jo otettu 70, aikaa on hyvin ehtiä maaliin viimeistään 2025. Kaudella 2018 olisin erittäin tyytyväinen jo yhteen tai kahteen (0,1-0,2 tonnia) otettuun lisäaskeleeseen.

Seuraavan viiden vuoden aikajänteellä asumisen kohtuullistaminen on kärkistrategiani viimeisten askelten ottamiseen saavuttaakseni kestävän hiilijalanjäljen. Ruoan, liikkumisen ja kuluttamisen suhteen pyrin keskittymään ensisijaisesti saavutetun tason ylläpitämiseen – toki valmiina yllättymään iloisesti hyvillä uutisilla kohtuullistamisen uusista mahdollisuuksista. Poikkeuksellisen nopea kohtuullistamistyöni ei ole ollut mikään seesteinen piknik, vaan ponnisteleva seikkailu, jossa kehoni ja mieleni ovat venyneet rajoilleen vapaaehtoisessa pyrkimyksessäni saavuttaa jotakin vaikeaa ja arvokasta: hyvän mojovan elämän yhden maapallon rajoissa. Maalin häämöttäessä pyrin vahvistamaan entisestään omaa hyvinvointiani ja hengähtää niissä asioissa, joissa olen juossut maaliin. Kaikki on laitettu peliin. Haen voimaa levosta, kunnioitan kipuani, katson uusin silmin ja kuljen sisukkaasti eteenpäin. Katse alkaa kääntyä omasta tekemisestä myös yhä vahvemmin muiden kanssakohtuullistajien auttamiseen: olen kulkenut huteraa siltaa pitkin ja haluan kurkottaa ojentamaan seuraaville tulijoille käden.

Yksin en pysty, yhdessä pystymme. Ilmastotyössäni väitöskirjatutkijana olen parhaillaan kehittämässä yhtenä keskeisenä sovelluksena voimakasta yhteisöpalvelua visiolla ”sata miljoonaa ihmistä oppimassa kestävää hyvinvointia sosiaalisesta kannustavassa yhteisöpalvelussa vuonna 2030”. (ks. esitys suomeksi https://bit.ly/2DyVvWp tai englanniksi https://bit.ly/2B6TYov). Kuulostaako hullulta? Hullun hyvä siitä on tarkoituskin tulla.

Mitä opin vuonna 2017 kohtuullistamisen korkeakoulussa ja elämänlaajuista ilmastoveiviä harjoittelemalla? Opin, että

  • kaikki mahdollisuudet kestävään hyvinvointiini ovat olemassa ja tavoitettavissa – etsivä löytää nämä aarteet.
  • ilmastotyöpaikan luominen on minulle mahdollista.
  • minä olen ilmastojohtaja, ilmastopäättäjä ja oireenkantaja toimintahäiriöisessä yhteiskunnassa.
  • voimakkain ilmastotekoni on monta tekoa.
  • älytermostaatit voivat olla hanurista.
  • kuluttamisen kohtuullistaminen palkitsee minut ilolla ja tyytyväisyydellä.
  • tummat tunteet auttavat minua ohjautumaan oikeaan suuntaan ja voin olla niille siitä kiitollinen.
  • voin rikastua elämässäni sosiaalisesti ilman rajaa.
  • minulla on mahdollisuus rakentaa ihan oma talo.
  • rehellinen kriisitietoisuus ei ole helppoa, eikä tarvitsekaan.
  • voin matkustaa Italiaan junalla.
  • kun lähtee seikkailulle, liittolaiset ilmestyvät.
  • yksin kohtuullistaessani olen yksinäinen, yhdessä tunnen itseni kaikkein voimakkaimmaksi.
  • ilmastonmuutos on joukkuepeli.
  • merkityksellisyyden tavoittelu saattaa olla onnellisuuden tavoittelua viisaampi strategia saavuttaa tyytyväisyys elämässäni.

Lopuksi: Elämän suuri tarina

Minun tarinani on Elämän Suuri Tarina. Kuulun tälle elämää sykkivälle planeetalle, jonka kertomus on eeppiset 4,6 miljardia vuotta vanha. Kuvitellaan hetki, että tämä tarina olisi vuorokauden mittainen alkaen keskiyöstä, kuten Joanna Macyn ja Chris Johnstonen upeassa teoksessaan Active Hope – lämmin lukusuositus!

Aluksi Maa oli kuuma kuin purkautuva tulivuori. Se oli muodostunut aurinkoa kiertävien kappaleiden välisestä vetovoimasta ja joutui jatkuvasti meteoriittisuihkujen kohteeksi. Heti keskiyön jälkeen pienen planeetan kokoinen möhkäle törmäsi Maahan – näin syntyi Kuu. Kahden aikaan aamuyöstä Maan pinta oli jäähtynyt riittävästi niin, että höyry ilmakehässä alkoi tiivistyä sateeksi, joka jatkui ja jatkui – näin syntyivät meret. Ensimmäiset elämän muodot syntyivät aamulla kolmen ja neljän välillä lämpimään veteen – happea ja otsonikerrosta ei vielä ollut suojelemassa elämää maan pinnalla.

Kesti puoli yhteentoista aamupäivällä ennen kuin yhteyttäminen kehittyi – näin syntyi hengittämämme happi. Kaikki elämä oli ollut yksisoluista kunnes hieman ennen kuutta illalla ilmestyivät monisoluiset eliöt. Ilta kahdeksaan mennessä madot ilmestyivät mataliin meriin, kalat ennen iltayhdeksää. Hieman ennen kymmenen aikaan illalla elämä laajentui hapen mahdollistamana meristä maalle – näin syntyivät kasvit; pian kymmenen jälkeen seurasivat sammakot ja hyönteiset. Ennen yhtätoista tapahtui maan historian toistaiseksi suurin joukkotuho: 95% elämästä kuoli massasukupuutossa suurten tulivuorten purkausten, asteroidien törmäysten ja muiden katastrofien yhteisvaikutuksesta. Tragediasta alkoi dinosaurusten aika, joka kesti kahtakymmentä minuuttia vaille keskiyöhön päättyen poikkeuksellisen voimakkaaseen asteroiditörmäykseen, joka nostatti koko auringon peittävän pölypilven tuhoten jälleen yli puolet Maan elämästä. Alkoi nisäkkäiden aika ja kymmenen minuuttia myöhemmin osa nisäkkäistä palasi mereen – näin syntyivät valaat ja delfiinit.

Kaksi minuuttia ennen keskiyötä pienestä apinasta Afrikassa tuli simpanssien ja ihmisten viimeinen yhteinen esivanhempi. Ihmisen (Homo Sapiens) tarina alkoi Afrikassa viisi sekuntia ennen keskiyötä. Kuvitelkaamme, että ihmisen 240 000 vuotta kestänyt tarina on vuorokauden mittainen. 95% historiastamme elimme pienissä metsästäjä-keräilijä yhteisöissä. Viimeisen kahdenkymmenen sekuntin aikana omassa tarinassamme olemme käyttäneet enemmän luonnonvaroja ja energiaa kuin koko aiemman historiamme eli 23h 59min 40s aikana. Tästä seurannut ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on käynnistänyt kuudennen massasukupuuton tuhoten lajeja jopa tuhatkertaisella vauhdilla. Mikä on tarinamme seuraava sivu: suuri romahdus vai suuri käänne? On mahdollista, että vielä ei ole liian myöhäistä.

Uskon, että olemme keskellä Suurta käännettä, jossa meillä on voimakkaita toimintamahdollisuuksia ja valta valita paras roolimme ainutlaatuisella historiallisella hetkellä. Tiellämme on monia vaikeuksia, mutta 100 vuoden päästä meistä voidaan parhaassa tapauksessa kertoa tarinaa Suuresta käänteestä. Käänteestä, jossa ihmiset valitsivat äärimmäisen vaikeassa tilanteessa äärimmäisen viisaita valintoja äärimmäisen onnistuneesti. Saavutimme elämän jatkumisen yhteisessä kodissamme joukkotuhon sijasta. Elämästämme voi osana tätä tarinaa tulla merkityksellisempää, tyytyväisempää ja komeampaa. Mitä valitsemme tavoitella seuraavaksi Elämän Suuressa Tarinassa? Mitä haluat nähdä tapahtuvan? Kuvittele, että sydämessäsi tahtomasi ratkaisu toteutuu: mitä täytyi tapahtui, että näin kävi? Mikä olisi sinun paras roolisi tässä seikkailutarinassa?

Me olemme ne, joita olemme odottaneet.

Artikkelikuva: Marcu Wright @Unsplash

Joanna Macy & Chris Johnstone. 2012. Active Hope: How to Face the Mess We’re in without Going Crazy.

Hyvä elämä ei ole vain onnellisuutta? Viitattu 8.4.2018 http://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6224&cHash=364c39bae0fd0b419cb666f256597131

Ilmastodieetti.fi