Reading in English? The text in English right after the text in Finnish.


Tunnen itseni vähän hölmistyneeksi. Tämäkö siis oikeastiko riittää? Ai nyt ei enää tarvitse tehdä isoja elämänmuutoksia vai? Täh? Siis tosiaan riittää kun ylläpidän tämänkö? Laajojen elämänmuutosten toteuttamiseen nyt jo melko tottuneena tuntuu, no, erikoiselta.

passikuva.jpg

Kuva 1. Hölmistynyt mies saapui maaliin seitsemän vuotta etuajassa

Kirjoitan tätä tekstiä maailman ylikulutuspäivänä 29.7.2019. Se on kestävän hiilijalanjälkeni 2018 tapaan uusi ennätys. Ensimmäisestä tunnen iloa, jälkimmäisestä surua. Tästä rinnakkaisuudesta ajatuksia lisää vähän myöhemmin, otetaan ensin ne hyvät uutiset.

Töttöröö! Valmis! Perillä! Maalissa! Parhaan tietoni mukaan olen nyt saavuttanut hiilijalanjäljessäni kestävän tason seitsemän vuotta tekemääni ilmastolupausta etuajassa. Uusi omakohtainen ennätys on tosiasia: mittari pysähtyi vuonna 2018 lukemiin 2,5 tonnia. Se on 0,5 tonnia vähemmän kuin vuonna 2017, skarppauksena 17% aiempaan. Ja 7,5 tonnia vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Bam: aika paljon vähemmän vaarallista jätettä ilmakehässä. Tyydyttävältä tuntuu, vaikka kyseisen koko elämän läpäisevän maratonin jälkeen Suomen huonokuntoisimpiin kuuluvana kestävyysjuoksijana luonnollisesti hengästyttää.

Näyttökuva 2019-08-07 kello 16.22.29.png

No mikä muuttui elämässäni vuonna 2018 ja selittää kyseiseen maaliin saapumisen? Ratkaisun avain oli tällä kertaa lähinnä asumisen kohtuullistaminen – muut kategoriat pysyivät pääasiassa samalla tasolla edelliseen vuoteen 2017 verrattuna. Selittävänä tekijänä tässä erityisesti yhteenmuutto ja sitä myöten puolet keskimääräistä tehokkaammat neliöt per henkilö (40m2 → 20m2). Rakkaus voitti ja rakkaus ratkaisi, kiitos sinulle rakas Noora lempemme miellyttävästä sivuvaikutuksesta.

Kiteytettynä näillä neljällä ratkaisulla olen oppinut neljän maapallon elämäntavasta yhden maapallon kokoiseen. Ei vaadi enempää, ei vähempää.

  1. Asuminen: kotini 50% keskimääräistä tehokkaammat neliöt yhdistettynä 50% keskimääräistä energiataitavampiin asumistottumuksiin
  2. Ruoka: syön kasvipohjaisesti kotimaiselle villikalalle kumartaen
  3. Liikkuminen: kuljen kauas mukavasti junalla, lähelle kuntoani ylläpitävästi pyörällä
  4. Kuluttaminen: ostan parhaita mahdollisia tavaroita ja palveluita 275e/kk, kuten viimeisimpänä t-paitoja 30 vuoden takuulla

Mikä käyttäytymisessäni muuttui?

  1. Asuminen: rajoittamaton asuinpinta-ala ja energian kuluttaminen
  2. Ruoka: lihapainotteinen sekasyönti
  3. Liikkuminen: lentomatkailu
  4. Kuluttaminen: rahaan suhtautuminen ainoana ostamisen rajoituksena

Juhlimme kestävää hiilijalanjälkeni ja Nooran kolmekymppisiä helmikuussa 2019 kokeilemalla seuraavaa: onko viikossa mahdollista mielekkäästi pintamatkustaa Barcelonaan ja takaisin? Vuonna 2018 olin ensimmäistä kertaa ottanut junalla kaukomatkustamisen taitoja haltuun työmatkalla kansainväliseen kasvatusalan konferenssiin Italiaan, Bolzanoon elo-syyskuussa. Lähdimme perjantai-iltana lähdimme Jyväskylästä, saavuimme Turkuun illalla, hyppäsimme laivaan ja heräsimme aamulla Tukholmasta. Lauantaina Tukholmasta junalla Kööpenhaminaan lounaalle, illaksi Hampuriin, jossa hyppäsimme yöjunaan ja huonosti nukuttuamme heräsimme Sveitsistä Baselista. Sunnuntaina Baselista Ranskan läpi Espanjaan, jossa saavuimme illaksi lämpöiseen Barcelonaan. Viisi päivää matkalla, neljä täyttä päivää perillä.

Ei voi kieltää: oikein komiaa ja eksoottista oli. Itseni ei ole vaikea ymmärtää meidän suomalaisten halua aurinkomatkustaa talvella. Junalla matkustaminen on erilaista kuin lentäminen, mutta ei mielestäni kokemuksena huonompaa omien kahden kokeilun perusteella. Antoni Gaudin arkkitehtuurisessa mestariteoksessa Sagrada Familiassa vieraillessani, koin Barcelonassa jotain erikoista. En ole nimittäin koskaan ennen tuntenut rakennetussa ympäristössä vastaavaa rauhaa. Tunnetta kuin olisin, no, metsässä. Mieleeni hiipii ajatus, onko kestävä hiilijalanjälki eräänlainen itseni kokoinen Sagrada Familia, elämäni toistaiseksi merkittävin ja kaunein saavutus? Ehkäpä. Kevätkin tuntui nyt kuluvana vuonna 2019 poikkeuksellisen voimakkaana ilona kehossani, mikä oli jokseenkin odottamatonta ja hieman hämmentävää. Lieneekö sitten syventyneen luontosuhteeni sivuvaikutuksia? Paljon kaunista ja hyvää on vielä jäljellä.

IMG_20190212_163615.jpg

Kuva 2. Rakas ihminen ja Sagrada Familia

Tekemämme kaukomatka ei tietenkään olisi ollut välttämätön. Koska monet rakastavat matkustamista, halusin kuitenkin myös tämän takia kokeilla vuonna 2019 miten etelänloma olisi mahdollista saada mahtumaan kestävään hiilibudjettiini. Matkan päästöt olivat 250kg CO2e, joka on kymmenen prosenttia vuosibudjetistani. Kyllä se törsääminen sinne mahtuu. Toisaalta, matka on myös saanut pohtimaan sitä, mitä voisin vaihtoehtoisesti tuolla siivulla saada. Erityisesti huomaan mielessäni pohtivan seuraavaa: kaukoloman vaihtoehtoiskustannuksena voisin myös nostaa tavaroiden ja palveluiden kuluttamisen tasoani 25%. Karkeasti noin 70 euroa kuukaudessa. Kokemuksellisesti tiedän, että tämä merkitsee käytännössä enemmän kuin miltä se ehkä tässä kuulostaa. Houkuttava vaihtoehto ensi vuodelle!

Mikä on sitten nykyään kokemuksellisesti haastavinta? Tällä hetkellä ehdottomasti viitebudjetissani pysyminen kuluttamisen suhteen. Asumisen, liikkumisen ja syömisen tottumukset tuntuvat nykyään helpohkoilta ja varsin automatisoituneilta arjen rutiineilta. On kotoisaa, on sujuvaa, on herkullista. Kuluttamisen kohtuullisena pysyminen sen sijaan vaatii itseltä yhä jatkuvaa suunnittelua ja välillä huomaan kaipaavani mahdollisuuksia käyttää enemmän palveluita, vaikka nykyiselläkin tasolla ilman muuta pärjään. 70 euroa kuussa ja lähes tonni vuodessa lisää rentouttaisi tässä kummasti. Näin sitä kirjoittamalla voi näemmä ylipuhua itseään.

Huomasin hiljattain sattumalta, jotain kiintoisaa: kuluttamisen tasoni on hiilijalanjäljen kohtuullistamisen myötä asettunut lähes täsmälleen niin sanotun kohtuullisen minimin viitebudjetin tasolle. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta. Tavallisten kuluttajien ryhmäkeskustelujen ja asiantuntijoiden kommenttien perusteella muodostetun viitebudjetin ”tavoitteena on selvittää, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän päivän Suomessa.” Viitebudjetteja voi hyödyntää ja käyttää monenlaisissa yhteyksissä, kuten erilaisia toimeentulon tukia määritettäessä, kun arvioinnin kohteena on rahojen riittävyys suhteessa kohtuulliseksi katsottuun säälliseen elämään. Tällöin voi siis tulla toimeen, ylläpitää terveyttä ja kokea tasavertaista mahdollisuutta osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kestävällä elämäntavalla on kallis maine. Uskomus kestävyyden lompakkoepäystävällisyydestä ei ainakaan kohdallani kuitenkaan pidä ollenkaan paikkaansa, vaan on lihava myytti: elämäni on reilusti keskimääräistä edullisempaa. Valaisen ja todennan hieman kuviossa alla. Vertailuni ei ole täydellinen, mutta antaa kiinnostavaa suuntaa-antavaa käsitystä asiaan.

Näyttökuva 2019-08-07 kello 14.56.13

Asumiseni hinta: 290e/kk

  • -200e/kk verrattuna keskimääräisillä neliöillä ja energiankulutuksella asumiseen vastaavassa elämäntilanteessa (VET)

Liikkumiseni hinta: 100e/kk

  • vertaa autoilun keskimääräiset kustannukset 450e/kk

Ruokailuni hinta: 280e/kk

  • +25e/kk verrattuna kohtuullisen minitason viitebudjettiin

Kuluttamiseni hinta: 280e/kk

  • -330e/kk verrattuna suomalaisen keskikulutukseen VET

Koko elämäntapani hinta tällä hetkellä: 950e/kk

  • -380e/kk = 4500e/v verrattuna keskivertosuomalaisen menoihin 1330e/kk VET

Muutamia huomioita yllä olevista luvuista. Yllä olevat liikkumisen kustannukseni sisältävät viikon ulkomaanmatkan Barcelonaan, Espanjaan. Junapainotteinen matkamme oli puolet lentämistä kalliimpi (300e), mutta kuten yllä voit huomata, autottomana säästän tällaisen summan liikkumisen kustannuksissani käytännössä jo yhdessä kuukaudessa. Kasvipohjaisista proteiineista muistetaan usein mainita, että ne ovat lihaa kalliimpia. Ja näin myös suosituimpien kasviproteiinijalosteiden kohdalla on. Pidän itsekin nyhtökaurasta ja syömiseni on kohtuulliseen minimitasoon verrattuna kuitenkin vain noin euron päivässä kalliimpaa – vuodessa 300e hintavampaa. Ei se nyt siis niin kauhean kallista kyllä ole. Kuten voit huomata, säästän tämän kohtuullisen minimitason ylittävän osuuden vuodessa yhdessä kuukaudessa pelkästään kohtuullisesta kuluttamisesta syntyvillä kustannussäästöillä.

Yhden maapallon kokoisen elämäntavan kokonaiskustannuksissa säästöä näyttäisi tulevan yhteensä 4500e vuodessa ja 380e kuukaudessa verrattuna samassa elämäntilanteessa olevan keskivertosuomalaisen menoihin. Kymmenessä vuodessa säästöä tulee 45 000e. Ainoa elämisen osa-alue, jolla hiilijalanjäljen kohtuullistamisesta ei näyttäisi olevan toistaiseksi taloudellista hyötyä – joskaan ei merkittävää taloudellista haittaakaan – on ruoka. Asumisessa, liikkumisessa ja kuluttamisessa puolestaan syntyy säästöjä sadoissa euroissa per kuukausi. Mielensäpahoittajan sanan käänteitä mukaillen: kyllä ei kestävyys ole kallista!

Olen tähän asti kertonut lähinnä ulkoisesti havaittavista asioista ja muutoksista. Olen oppinut, että on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä puhua myös ulkoisilta havainnoilta näkymättömästä sisäisestä maailmasta. Mitä olen sitten sisäisestä maailmastani oppinut kestävän hiilijalanjäljen oppimisen myötä? Seuraavaksi siitä.

Olen oppinut, että tunteiden suhteen on viisaampaa hyväksyä niiden koko kirjo kuin käydä henkistä kaupankäyntiä siitä, mitä tunteita tulisi välttää. Kestäväksi kehittyminen tapahtui minulla ilon ja surun kautta, innostuksen ja ahdistuksen avulla, hyväksynnän ja suuttumuksen voimalla, pelosta ja mielenrauhasta käsin, voimattomuutta ja voimakkuutta kokien – se tuntui kaikenlaiselta. Tämän vuoksi en suosittele, että yritämme ennen kaikkea positiivisen kautta. Se, mitä tämä väkisinpositiivisuus käsittääkseni usein tarkoittaa ja itsellänikin aiheuttanut, on hankalien tummien tunteiden, kuten suru, ahdistus, pelko, suuttumus, häpeä ja syyllisyys, välttelemistä ja vahvistumista pinnan alla. Tämä ei tarkoita sitä, että kehotan lietsomaan näitä hankalia tunteita itsessäsi pään räjähtämiseen asti – en todellakaan kehoita. Kehoitan ainoastaan oman kokemukseni perusteella hyväksymään sen, että maapalloa kuumentava elämä herättää meissä näitä tunteita. Pidimme siitä sitten tai emme.

Ehdotan, että suhtaudumme tummiin ilmastotunteisiimme luonnollisena reaktiona, jota ei ole pitkällä aikavälillä viisasta yrittää vältellä. Uskon, että tärkeimpiä syitä omakohtaiseen onnistumiseeni on ollut se, että en ole keskeyttänyt kehittymistäni johtuen sisäisesti vaikeista tummista tunteista. Näitä olen vaaleampien tuntemusten kanssa rinnakkain paljon oppimisen aikana tuntenut ja eihän se helppoa ole aina ollut. Kehittymisemme riittävällä nopeudella edellyttää kuitenkin valmiutta tuntea myös emotionaalista kipua.

Olen oppinut, että onnistuneen lopputuloksen kannalta on yhtä tärkeää tutkia sekä sisäistä (kokeva mieli) että ulkoista (kestävän hyvinvoinnin käyttäytymis- ja toimintamahdollisuutemme) todellisuutta. Olen alkanut ajatella, että ihmisenä kasvaminen ja kestäväksi kehittyminen kulkevat tässä käsi kädessä: jälkimmäistä ei voi saada ilman ensimmäistä niin, että käyttäytymisemme maagisesti muuttuu ilman, että myös sisäisesti muutumme ja kehitymme ihmisinä. Tätä saattaisimme salaa haluta (”kumpa joku kieltäisi minua ja kaikkia muita”), mutta nähdäkseni se ei ole polkuna mahdollinen. Mieleni on monien muiden mielien tapaan joutunut lujille ja sen on oppimisen aikana täytynyt kehittyä monissa asioissa taitavammaksi. Koen, että olen vaikkapa oppinut huomattavasti taitavammaksi ja toimintakykyisemmäksi myös tummien tunteiden aikana. Ja tunnistamaan tarpeitani osaten erottaa ne aiempaa selkeämmin haluista. Ajattelen nykyään selkeästi enemmän elämäkeskeisesti, vähemmän kapean ihmiskeskeisesti. Tuntuu hyvältä kun on selkeä suunta.

Olen myös alkanut oivaltaa, miksi enemmistö ei ymmärrettävästi ole toiminut kuin itse olen. Syyt ovat uskoakseni suurelta osin sosiaalisia. Eräässä sosiaalipsykologisessa kokeessa havaittiin sosiaalisesti rakentunut este vastata omakohtaiseen havaintoon mahdollisesta vaarasta: vapaaehtoinen kyselylomakkeen täyttö huoneessa, johon alkoi tulla savunkaltaista höyryä, ei keskeytynyt ja aiheuttanut huoneesta poistumista, jos muut eivät tehneet ensin aloitetta. Yksin huoneessa olleet kontrolliryhmän jäsenet reagoivat sen sijaan nopeasti ja poistuivat huoneesta. Olemme tunteneet siis turvaa savuavassa huoneessa. Olen halunnut omalla esimerkilläni osoittaa ainakin sen, että kestävä elämäntapa on mielekkäästi mahdollinen ja savuavasta huoneesta voi poistua ensimmäisenä. Olen myös oppinut, että kestävä hyvinvointi on vielä kestävää elämäntapaakin parempi tavoite, jota kohti voimme suunnata. Tekemällä oppii, ajattelemaankin.

Mitä haluaisin vielä oppia? Sen miten voisin auttaa tavallisia ihmisiä onnistumaan siinä, missä itse jo onnistuin. Ja mielellään valtavalla joukkovoimalla. Nyt kun alkaa oma kengänpohja olemaan kunnossa, niin seuraavaksi sitten hiilikädenjälki mahdollisimman komiaksi. Tuntuu aika turhauttavaltakin kantaa elettyä tietoa ja kokemusasiantuntijuutta sisällään ilman, että sitä suuremmin vielä ympärillä hyödynnetään. Suomalainen yhteiskunta, käytä minua ja osaamistani, se olisi minulle merkityksellistä! Miten voisin auttaa sinua kestävyysjuoksussasi?

Suljen läppärini ja hymyilen. Olen perillä, vaikka matkaa ja seikkailtavaa on vielä paljon.

Kuva:

Matthew T Rader @Unsplash

Lähteet:

Latané, B. & Darley, J. 1968. Group Inhibition of Bystander Intervention in Emergencies. Journal of Personality and Social Psychology 10 (3), 215-221.

Lehtinen, A-R. & Aalto, K. 2018. Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018. Helsinki: Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja.

SYKE. Ilmastodieetti.fi


 

I feel surprised. So all this is enough, am I correct? I really don’t need to make more big life chances at the moment, right? Say what? So if I maintain this, it really will do? After being quite used to making broad life changes, this makes me feel a bit unusual.

passikuva

Picture 1. A man all at sea about arriving ashore seven years in advance

I am writing this text July 29th which is this year Earth Overshoot Day. Just like my sustainable carbon footprint, this is also a new record. I feel joy thanks to the former, grief due to the latter. More thoughts on this parallel experience later, but first – here are the good news.

Hurray! Finished! Lo and behold! According to my best knowledge I have now achieved a sustainable level in my carbon footprint – seven years ahead of time when it comes to my personal climate pledge. My new personal record is reality: 2,5 tonnes of CO2e in 2018. It is 0,5 tonnes and 17% less than in 2017. And 7,5 tonnes less than ten years ago. Boom: quite a lot less dangerous waste in the air. Feels gratified even when this life-wide learning marathon has naturally made me breathless at times. (Wanna know where I started? Read here.)

Näyttökuva 2019-08-07 kello 16.09.35.png

So what change in my life 2018 and explains acrossing the finish line? Here the key to success was mostly moderation in housing and energy at home in comparison to 2017 – other categories stayed mostly at the same level when it comes to 2017. The explaining factor here was to move in with my beloved causing us twice as efficient living space per person (40m2 → 20m2). Love was the winner, love was the solution: thank you dear beloved Noora for this pleasant side of effect of our love.

To sum up, I have learned to live a life size of planet instead of four with these four solutions. Did not require more, did not require less than this.

1) Housing: 50% more efficient living space together with 50% more skilled and energy smart housing habits compared to Finnish average

2) Food: eating a plant-based diet and bowing to Finnish wild fish

3) Transport and mobility: I travel far conveniently by train, near with my beloved bike taking care of my physical condition

4) Consumption: I buy the best possible goods and services with 275€ per month, like t-shirts with 30 year guarantee which is my last purchase

What has changed in my behaviour?

  1. Asuminen: unlimited living space and energy consumption
  2. Food: a meat-based diet
  3. Transport and mobility: flying around the world
  4. Consumption: taking money as the only limit to buy

We celebrated my sustainable CFP and Noora’s 30th birthday in 2019 by trying the following: is one week enough and worthwhile to travel from Finland to Barcelona and back by train and ferry? In 2018, I had already distance traveled by train for the first time because of my work to international ECER conference in Bolzano, Italy. We left Jyväskylä (this is where we live) on Friday after work and arrived to the harbour of Turku in the evening, hopped onboard to a ship and woke up in Stockholm. On Saturday, we proceeded from Stockholm to Copenhagen for lunch by train, arrived Hamburg in the evening, hopped onboard to a night train and, after sleeping not so great, woke up in Basel, Switzerland. On Sunday we continued from Basel all the way through France to Spain where we arrived at warm Barcelona in the evening. Five days on rails and at sea, four full days in the destination.

I would lie, if I’d say it wasn’t exotic and uplifting. It was. For me, it is most definitely not difficult to understand desire to travel to see the sun during winter from a cold and dark place like Finland. Train traveling is and feels different than flying, but I don’t experience it being any worse based on my two experiences. As we visited Sagrada Familia, the famous architecture masterpiece of Antonio Gaudi, I experienced something peculiar in Barcelona. I have never felt such peace in built environment. The feeling was like being in a forest, I guess. Then I started to wonder is sustainable carbon footprint my Sagrada Familia, this is, the most significant and beautiful achievement in my life so far? Maybe. Or is it the carbon handprint that follows the footprint? Might be. This spring, I felt all this intense joy toward all things coming alive which was to me something unexpected and a little bit overwhelming. I wonder whether this is a side effect of my deeper connection with natural world nowadays? There is still so much beautiful and alive left to protect.

cof

Picture 2. A dearly loved being and Sagrada Familia

Our distant travel was of course not something I would call necessary. However, knowing that many people love traveling, I wanted to try in 2019 something new: how it would be possible to fit in a vacation abroad into my sustainable carbon budget? The emissions of our trip were 250kg CO2e which cuts 10% slice from my annual budget. And yes, it fits. On the other hand, this trip made me wonder what else could I get with such a slice. Especially, I find myself wondering this: an alternative cost to my vacation abroad could be increase my consumption of goods and services 25%. Roughly about 70 euros per month. By experience, I know that in practice this means more that it may sound. A temptatious possibility for next year!

So what do I experience to be the most challenging nowadays? At the moment, this is without a doubt staying in my reference budget when it comes to consumption. Housing, mobility and eating habits feel all somewhat easy and quite automated in my everyday life. Cosy home, fluent mobility, delicious meals. Instead, keeping consumption moderate still requires me constant planning even if there is no doubt whether I am able to maintain such level or not. It just requires me more effort than other three. 70 euros per month more would make it more relax, no questions asked. It starts to seem like this is how I persuade myself through writing.

I noticed something quite interesting recently: my level of consumption has settled because of carbon moderation to a level that is almost exactly the same level that is described in so called reference budget defining acceptable standard of living in Finland.

Sustainable lifestyle has a reputation of being expensive (or miserable). This belief is mostly not true but a big fat myth: my life is way cheaper than by average in Finland. Let me clarify a bit with a figure below. My comparison is not perfect but gives heuristic picture of what I mean.

Näyttökuva 2019-08-07 kello 16.09.13

The cost of my housing: 290€ per month

  • -200€ per month compared to average living space and energy consumption at home by a Finn in similar life situation

The cost of my mobility: 100€ per month

  • compare average costs of having a car, this is, 450€ per month

The cost of my diet: 280€ per month

  • +25€ per month compared to Finnish reference budget of decent minimum

The cost of my consumption: 280€ per month

  • -330€ per month compared to Finnish average consumption expenses

The cost of my lifestyle as whole at the moment: 950€ per month

  • -380€ per month compared to the average expenses (1330€ per month) of a Finn in similar life situation

Few remarks on numbers above. My mobility costs include an one-week vacation in Barcelona, Spain. Our trip that was made mostly by train was double the price compared to flying (300€), but as you can see form above, I save such amount of money every month by not having a car. It is common to tell a story that plant-based proteins are more expensive than meat is. And this is, of course, true at the moment when it comes to most popular plant-based products that are processed. I like these products myself as well. However, my delicious diet that is not very oriented on saving money costs me only 1€ per day more than is considered to be the level of decent minimum. Well, this does not seem something expensive to me. As you can notice, I save such amount of money that exceeds this level of decent minimum in one year (300€) in every month thanks to my moderate consumption and its savings.

My lifestyle size of one earth seems to bring considerable savings for me in my total life costs. To be more precise, 380€ per month which makes 4500€ per year which makes 45 000€ in ten years. The only area of my sustainable living where carbon moderation does not so far seem to lead to clear financial gain (nor loss either) is food. Housing, mobility and consumption all seem to bring savings, this is, hundreds of euros every month. Quod erat demonstrandum: expensive sustainability and cheap unsustainability are mostly a myth.

So far I have told mostly about externally perceivable things and life changes. I have learned that it is, however, at least as important to talk also about inner reality that cannot be perceived externally. What do I have learned then about my inner world while learning sustainable carbon footprint? Let me tell you a bit.

I have learned that it is more wise approach to accept the full spectrum of my emotions than bargain about what emotions should be avoided. Becoming sustainable happened in me through both joy and grief, feeling both powerful and powerless, both acceptance and anger as my drivers, from the place of both fear and peace of mind, with the help of both inspiration and anxiety – it really felt like everything to me. This is why I do not recommend that we try only through positivity. What this forced positivity most of the times mean and have caused me as well, is avoiding and enforcing dark emotions such as grief, anxiety, fear, anger, shame and guilt. This does not at all mean that I encourage you to fan the flames of these difficult emotions until your head explodes. What I do encourage you to do according to my own experience is to accept all emotions that emerge in us because of our globally heating lifestyle. Whether we like this or not.

I suggest that we approach our dark climate emotions as natural reactions which should be in the long run encountered instead of being avoided. I believe one of the most important reasons to my personal success can be found here: I have not stopped my development while experiencing such inner difficulties in the form of dark emotions. There has been a lot of this to feel and experience together with lighter emotions increasing during learning. Not always easy. Nevertheless, our ability to develop now with the speed that is needed calls us for readiness to feel emotional pain besides increasing emotional rewards.

I have learned that successful outcome is based on the exploration of both inner reality (your mind) and outer reality (sustainable behaviour possibilities). I have started to think that our human growth and becoming sustainable go hand in hand: the latter cannot be achieved without the former. Our behaviour cannot change completely without our inner growth enabling our developing as humans. We may secretly desire such thing, but to me this seems impossible. My mind has been back up against the wall and forced to develop in order to be more skilled in many things. I feel that my mind has definitely learned to be much more skilled and action competent also while experiencing dark emotions. To recognise needs and to be able to separate them from desires more clearly than before. My mind thinks much more life-centric ways these days being less human-centric than ever before. It feels good to have a clear direction in life.

I have also started to realize why majority has not followed my example and why this is actually quite understandable. In one socio-psychological experiment, researchers noticed a socially constructed barrier to respond to a perception about a possible danger: informants did not stop their task, this is, filling in a voluntary survey in a room that started to fill with steam that seemed like smoke, if others did not take the initiative. People in the control group that were left alone while filling in the survey responded quickly to such perception and left the room. We have been feeling safe in a smoky room when it comes to climate crisis as well. There has not been enough social clues for anything else. With my embodied example, I have wanted to simply point out that sustainable life is possible and meaningful already today in a rich country like Finland, and it is possible to leave the room first if others do not. I have also learned that sustainable well-being is even more better target than sustainable lifestyle as a horizon to approach. Learning by doing – including learning to think.

What would I still like to learn? One thing is how can I help other ordinary people like me to succeed where I have already succeeded preferably with volume never seen before? Now that my own footprint finally meets the challenge, next I would love to make my carbon handprint as grand as possible. I admit that it feels a bit frustrating to carry all this lived knowledge and to be an expert on sustainable life by experience when this detailed knowledge is not yet made most of. Finnish society, please use me and my know-how, it would mean literally a world to me! How could I help you with your target to be carbon neutral by 2035?

I close my laptop and smile. I have arrived, even if there is a lot more to seek adventure on my journey.

Picture:

Matthew T Rader @Unsplash

References:

Latané, B. & Darley, J. 1968. Group Inhibition of Bystander Intervention in Emergencies. Journal of Personality and Social Psychology 10 (3), 215-221.

Lehtinen, A-R. & Aalto, K. 2018. Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018. Helsinki: Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja.

SYKE. Ilmastodieetti.fi