Saruman oli pahassa kiipelissä. Ei kestänyt montaakaan minuuttia, kun peli oli ohi ja tulvavesi hautasi alleen pahoissa aikeissa olleen velhon takapihan, jota S örkkeineen oli laittanut kuukausikaupalla. Tästä onnellisesta hävityksen kauhistuksesta oli kiittäminen käveleviä puita, tai oikeammin sanottuna enttejä, joita... Continue Reading →